2,2 kiloa maagiseen onneen (?)

Menin tänään sit vaa'alle menkoista huolimatta ja se näytti 75,8 kiloa.. eli normaalipaino häämöttää 2,2 kilon päässä. Samalla menee rikki -40 kilon maamerkki ja voin sanoa pudottaneeni elopainostani kaikkiaan 34,7 %. Olen tainnut viimeksi olla normaalipainoinen ylä-asteen 7. luokalla.En tiedä mistä muistelin että 75 kilosena bmi menis 24,9:ään.. varmaan sitä kun pituus on jotain 172-173 luokassa.

Tuntuu hassulta sanoa että laihdutan pian normaalipainon sisällä - vaikka minulle normaalipaino tarkoittaa sitä painoa jossa mun on hyvä olla ja olen sitä mitä olen aina halunnut olla. Mun paino on määrittänyt mut niin kauan kun mä muistan ja tässä vaiheessa kenenkään on turha väittää etteikö ajattelisi ylipainoisista ihmisistä eri tavalla. Minä ainakin ajattelen - tosin siltä kantilta että olen itsekin ollut vaikeasti ylipainoinen.

Seuraavaksi lähden metsästämään sitä 6 vaakalukeman edessä. Synttärit olis 16.4. Mahtaisinkohan sen nähdä ennen sitä?

To never again, allow this to happen
Where do I begin?
The choices are endless
Denying the sin
My art, my redemption
I carry the torch of my fathers before me

The thing I treasure most in life cannot be taken away
There will never be a reason why I will surrender to your advice
To change myself, I'd rather die
Though they will not understand
I won't make the greatest sacrifice
You can't predict where the outcome lies
You'll never take me alive
I'm alive
I'm alive
I'm alive

Disturbed - I'm alive

Mistä saada motivaatiota? Siinä yksi todella hyvä tuote jota ei ole vielä ehditty purkittamaan ja laittamaan kauppojen hyllyille. Voiko onnistua ilman motivaatiota? Joku pieni peto siellä päässä sanoo että hitsit, älä ny viiti sydä sitä munkkia. Mutta jos sulla on motivaatiota ei tule edes mieleen sen munkin syöminen. Repsahtaminen on helpompaa.

Kun aloin miettimään taaksepäin, niin en tiedä oliko mulla aikoinaan motivaatiota alkaa tekemään tälle painoasialle yhtään mitään. Se tuotiin mulle tarjottimella: mutsi toi lehden nenäneteen missä puhuttiin pussikeitoista ja helposta ja nopeasta painonpudotuksesta. Ajattelin että why not. Mutta sen ajatuksen takana oli pakko piillä jokin joka sai mut siihen ryhtymään: oliko se jatkuva tunne siitä että ihmiset katsoo säälivästi, piilevä tieto siitä miten ylipaino estää tekemästä kaikkia asioita mitä tahtoo vai oliko se sittenkin se iskostettu oppi siitä että olen läski - siis erilainen väärällä tapaa.

Jos mä nyt sanoisin sille kolmen vuoden takaiselle itselleni että mitä mä voin saavuttaa ja mitä musta voi tulla, mä pitäisin itseäni hulluna kun en ole aikaisemmin tähän ryhtynyt. Mä en ikinä uskonu, että mä voisin oikeesti tykätä painotreenistä tai että mä jaksaisin vuoden PUTKEEN pudottaa painoa (välillä tietty sitä tasapainoilua painonpudotus takaraivossa). Jossain vaiheessa mä hylkäsin sen ajattelun, että mun pitäisi laihtua nopeasti - kyllä mä tietty mahollisimman nopeesti halusin sen painon pois, mutta mä hyväksyin myös sen, että tulee päiviä kun mä en voi siihen vaikuttaa. Niiden yli on vaan mentävä.

Apua saa ja sitä kannattaa pyytää. Kuitenkin se on loppupeleissä ihminen itse joka päättää. Motivaatiota se vaatii, motivaatiota siitä että tahtoo parempaa, tahtoo saavuttaa jotain ja olla saavutuksestaan ylpeä. Heikkoina hetkinä mä koitan muistella sitä miten hyvältä se tuntui kun ne koon 40 pöksyt meni jalkaan.. ja sitä miten sekin koko jää vielä suureksi. Tai sitä kun se vaaka näyttää joku aamu 70 kiloa. Mä luulen että itken sillon kun se tapahtuu!

Tiukassa istuu!

Siis voi elämän kevät! Viime viikonloppuna oli kavereit kylässä ja siinä sit kaks päivää meni mässätessä -ihan kunnolla. Painoo tuli ainakin 5kg lisää.. meinasin saada slaagin kun vaaka näytti 80,4 kg. Nyt en ole uskaltanu ees moneen päivään sille nousta, tuntuu että on vieläkin pöhö olo. Eilen pääs taas treeniin paremmin kiinni kun ennen kahvista juoksin melkeen 25 minsaa ja sit jaksoin viel vetää koko tunnin 10 ja 8 kilosilla kuulilla.. yleensä kun käsiliikkeet teen sillä 6 kilosella. Tänään on Zumbapartyt ja pääsen taas pitkästä aikaa keikuttelemaan! Ne on kaks tuntiset eli liikuntaa tulee ihan kiitettävästi. Huomenna olis tarkotus käydä kävelyllä ja maanantaina taas kahvis. Saas nähä kui puhki sitä on sit hierojalla tiistaina ;) mikä mainio välipäivä kun menee hierottavaks, jaiks.

Kävin viime tiistainakin hierojalla ja teki kyllä gutaa. Ihan liian harvoin tulee mentyä ja nyt päätinkin että valmistuminenkin kun lähenee ja rahatilanne yleisesti on parempi niin alan käymään säännöllisesti. Ei ees pahan hintanen.. 27e/45min ja kuitenkin puhutaan pääkaupunkiseudusta. Se löys mun selästä sen useempi vuos sitten revähtäneen nikaman jota kävin kyl sillonkin hoidattamassa, mutta voi helvetti että koski! Eilen oli vielä ristiselkä kosketusarka.. kun siis tiistaina kävin siellä.

Sitten päivitystä pukeutumisrintamalle. Hurahdin ihan kokonaan tohon meidän vieressä olevaan kirppariin.. monesti on ollu mielessä että pitää siellä käydä ja nyt oon käyny sit muutamanki kerran ja tehny löyöjä. Pari tosi kivannäköstä villapaitaa ja yhen topin löysin. Sit uuden laukun ja kesäks niken shortsit. Ihan kiva saada vaatteita kun tuntuu et vaatekaappi ammottaa tyhjyyttään. Eikä hinnat päätä huimaa :D

Oon miettiny tässä sitä että syönkö nykyään liikaa. Mollaan itteeni kun tykkään iltasin napostella.. oon yrittäny sit mussuttaa tomaattia, porkkanaa tai muutamia goji marjoja. Mulle on myös muodostunu joku ihmeellinen himo Edam-juustoon! Siis voi kiesus jos nään tai haistan sen juuston tuol jääkaapis! Ääh. Nyt maaliviiva häämöttää ja täytys vaan rytkyttää eteenpäin. Vaakalukemaa ei piristä sekään että ens viikolla on menkat, mutta onneks sillon tietää olla menemättä vaakalle :D

Ihanaa päästä zumbaamaan!