Huomaa että joulu tulloo kun kokoajan pitäs neuloa. Viikonloppuna sain valmiiksi kaulahuivin, sellaisen pyöreän missä on palmikoita. Sitten tein mummille kynsikkäät joululahjaksi ja nyt on menossa itelle säärystimet. Säärystimissä on jo toinen menossa.. pitää olla ne valmiina kun lähen joulunviettoon pohjoseen että kärsii lenkkeillä!
Eilen huomasin ryhmätapaamisella vaa'alla käydessäni, että se urheilupäivä ei ole paras päivä mennä vaa'alle. Olin siinä pari tuntia ennen käyny juoksemassa 40 minuuttia. Paino ei näyttänyt siis mitään muutosta kaksviikkoseen, vaikka aamupaino on tippunut kaksi kiloa.. rasvamassaa oli hävinnyt kuitenkin. Vetäjä sano että urheillessa nestettä kertyy kroppaan ihan eri tavalla, jopa se pari kiloa. Ihmeissäni olin siitä, että jaksoin juosta niin kauan. Periaatteessa olis voinu jatkaa, mutta siinä 40 minsan ylittämisessä on mulle jotain maagista mikä tuntuu vaikeelta. Jos huomenna?
Kaikkein eniten ihmettelin sitä, että syke ei noussut ekan 15 minuutin aikana yli 150... maksimissaankin se oli vain 167. Muistan sen ensimmäisen 40 minuuttia minkä ikinä juoksin niin sykkeet nousi nopeasti 160 paikkeille ja loppuajan ne huiteli 170-175. Ehkä se on edistystä.
Tilaamani Maanantaisoturit tuli. Tuttuun tapaan piti kirjaa alkaa ahmimaan saman tien ja tänään olen siitä saanut noin 100 sivua koluttua. Ihan hyvää perus asiaa on sisältänyt tähän asti. Ensi alkuun oli lähinnä motivaatiosta, motivoinnista, tavotteista ja päämäärästä.. ennen kaikkea siitä matkasta. Nyt on ollut asiaa ravinnon eri osa-alueista ja niiden merkityksestä, ei pelkästään yleismalkallisesti vaan myös perehtyen. En malta olla lukematta kirjaa loppuun!
Minustakin löytyy maanantaisoturi.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Ruokaa vain nälkään
Tässä taannoin mietin miten valtavia määriä sitä tuli joskus syötyä - ja ei edes nälkään, vaan ihan huvin vuoksi. Saatoin siis syödä "normaalin" ruoan koulussa päivällä, kotona sitten mitä vain sattui käteen. Elin käytännössä leivällä, makaronilla ja jauhelihalla. Olin todella laiska tekemään itselleni ruokaa, tuntui että se ehtii pilaantumaan ennen kun ehtii edes loppua. Mielessä ei silloin käynyt että voisin tehdä pienempiä satseja tai vaikka pakastaa osan... Leipoa tykkäsin ja sitä on ehkä ikävä. Toisaalta ei tee mieli mokkapaloja tai pannukakkua sen suuremmin.
Tänään tein nakkikeittoa karppaajan tyyliin. Vaikka noissa käyttämissäni nakeissa on hiilihydraatteja 2,9g/100g kohden, en syö yleensä keiton tai ylipäätään minkään ruuan kanssa lisukkeita joten en jaksanut asiasta ottaa sen suurempaa haloota.
Kattilaan litra vettä, odottaa että se kiehuu ja lisää joukkoon 2 kasvisliemikuutiota. Kun kuutiot on hajonneet olen lisännyt (pakaste)kasvikset, antanut kiehua hetken ja heitin joukkoon nakit ja purjoa. Annoin kiehua sen aikaa kun näytti että nakit ja kasvikset on lämmenneet tarpeeksi. Hyvää, helppoa ja nopeaa. Samalla periaatteella teen jauhelihakeiton ja kanakeiton, mutta niiden joukkoon olen lisännyt sipulia ja valkosipuliakin. Kalakeiton kanssa laitan kalaliemikuutioita ja sulatejuustoa (on muuten törkeän hyvää). Keittojen hienous on siinä, että vaihtelemalla saa uutta ja silti se on tosi nopea tehdä.
Salaatteja on tullut tehtyä myös, vaihdoin perus lehtisalaatin jäävuorisalaattiin ja sitä laitan yleensä aika reilusti. Tykkään minitomaateista joten niitä iso kourallinen ja noin puolikas kurkku. Paprikaa joukkoon maun mukaan ja välillä olen raastanut joukkoon myös porkkanaa. Se antaa salaatille väriä ja makua. Myös viinirypäleet kohtuullisesti käytettynä sopivat salaattiin mainiosti. Kanafileet on aivan ihania salaatin kanssa ja kanan kanssa salaattia syödessä laitan joukkoon myös aurajuustoa. Siis ruokaisa salaatti. Kaupasta saa valmiiksi liekitettyä hyvää kalaa tai sen puuttuessa tonnikalaa. Itse käytän tonnikalaa öljyssä maun vuoksi ja siksi että siitä saa helposti sitä öljyä ja makua salaattiin. Mausteina saatan käyttää hillitysti sitruunapippuria (itselläni on suolatonta) ja ruohosipulia jne. Salaattienkin hienous on siinä, että niiden muuntelussa vain taivas on rajana.
Karpin keittokirjassa ja karpin ateriakirjassa oli hyvä lihapullien ohjeita joista yhtä jo kokeilinkin. Siinä korppujauho/vesi koostumus korvattiin tuorejuustolla. Karpin keittokirjasta kokeilin myös minestronekeittoa josta tuli todella hyvää. Viime viikolla löysin hiidenhuman blogista aivan ihania ohjeita joita pitää päästä kokeilemaan. Mieleni on jo pitkään tehnyt kokeilla mm. jotain muusin tyyppistä, se kun sopii kivasti erilaisten kastikkeiden ja lihojen kanssa. Löysin hyvän ohjeen kukkakaalimuussiin jota täytyy kokeilla kunhan ehtii :>
Omat ruokatottumukset on siis muuttuneet aika rytinällä. Teen edelleen smoothieita n. kerran päivässä (välilä olen laiska ja syön vain rahkaa ja marjoja). Kokeilin laittaa smoothieeseen Bonaquan villivadelmaa ja raparperi-mansikkaa - toimii! Vissy antoi todella hyvää makua smoothieeseen :)
Mun vakio smoothiet menee näin:
Blenderiin loraus (0,5-1dl) vissyä tai maitoa
1 prk maitorahkaa
makeutusta
marjoja n. 100-200g, itse käytän vadelmia ja mansikoita. Kaupan mustikat on sokeroituja ja siksi en käytä niitä.
Lisäksi välillä käytän chia-siemeniä.
Iltapalalla yleensä tulee varioitua. Olen viimeaikoina syönyt karppisen leipää muutaman viipaleen juuston ja kurkun kanssa. Leipää on näes vähän ikävä eikä smoothieitakaan jaksa aina olla tekemässä. Leipäpalojen kanssa yleensä mutustan myös minitomaatteja.
Kananmunaa pitäisi opetella ehkä enemmän käyttämään, en oikein ole koskaan tottunut sitä syömään joten makuun on aika vaikea totutella. Kananmuna menee kuitenkin ns. munakaspitsan muodossa aika kivasti.
Puolentoista tunnin päästä kahvakuulailemaan!
Tänään tein nakkikeittoa karppaajan tyyliin. Vaikka noissa käyttämissäni nakeissa on hiilihydraatteja 2,9g/100g kohden, en syö yleensä keiton tai ylipäätään minkään ruuan kanssa lisukkeita joten en jaksanut asiasta ottaa sen suurempaa haloota.
Kattilaan litra vettä, odottaa että se kiehuu ja lisää joukkoon 2 kasvisliemikuutiota. Kun kuutiot on hajonneet olen lisännyt (pakaste)kasvikset, antanut kiehua hetken ja heitin joukkoon nakit ja purjoa. Annoin kiehua sen aikaa kun näytti että nakit ja kasvikset on lämmenneet tarpeeksi. Hyvää, helppoa ja nopeaa. Samalla periaatteella teen jauhelihakeiton ja kanakeiton, mutta niiden joukkoon olen lisännyt sipulia ja valkosipuliakin. Kalakeiton kanssa laitan kalaliemikuutioita ja sulatejuustoa (on muuten törkeän hyvää). Keittojen hienous on siinä, että vaihtelemalla saa uutta ja silti se on tosi nopea tehdä.
Salaatteja on tullut tehtyä myös, vaihdoin perus lehtisalaatin jäävuorisalaattiin ja sitä laitan yleensä aika reilusti. Tykkään minitomaateista joten niitä iso kourallinen ja noin puolikas kurkku. Paprikaa joukkoon maun mukaan ja välillä olen raastanut joukkoon myös porkkanaa. Se antaa salaatille väriä ja makua. Myös viinirypäleet kohtuullisesti käytettynä sopivat salaattiin mainiosti. Kanafileet on aivan ihania salaatin kanssa ja kanan kanssa salaattia syödessä laitan joukkoon myös aurajuustoa. Siis ruokaisa salaatti. Kaupasta saa valmiiksi liekitettyä hyvää kalaa tai sen puuttuessa tonnikalaa. Itse käytän tonnikalaa öljyssä maun vuoksi ja siksi että siitä saa helposti sitä öljyä ja makua salaattiin. Mausteina saatan käyttää hillitysti sitruunapippuria (itselläni on suolatonta) ja ruohosipulia jne. Salaattienkin hienous on siinä, että niiden muuntelussa vain taivas on rajana.
Karpin keittokirjassa ja karpin ateriakirjassa oli hyvä lihapullien ohjeita joista yhtä jo kokeilinkin. Siinä korppujauho/vesi koostumus korvattiin tuorejuustolla. Karpin keittokirjasta kokeilin myös minestronekeittoa josta tuli todella hyvää. Viime viikolla löysin hiidenhuman blogista aivan ihania ohjeita joita pitää päästä kokeilemaan. Mieleni on jo pitkään tehnyt kokeilla mm. jotain muusin tyyppistä, se kun sopii kivasti erilaisten kastikkeiden ja lihojen kanssa. Löysin hyvän ohjeen kukkakaalimuussiin jota täytyy kokeilla kunhan ehtii :>
Omat ruokatottumukset on siis muuttuneet aika rytinällä. Teen edelleen smoothieita n. kerran päivässä (välilä olen laiska ja syön vain rahkaa ja marjoja). Kokeilin laittaa smoothieeseen Bonaquan villivadelmaa ja raparperi-mansikkaa - toimii! Vissy antoi todella hyvää makua smoothieeseen :)
Mun vakio smoothiet menee näin:
Blenderiin loraus (0,5-1dl) vissyä tai maitoa
1 prk maitorahkaa
makeutusta
marjoja n. 100-200g, itse käytän vadelmia ja mansikoita. Kaupan mustikat on sokeroituja ja siksi en käytä niitä.
Lisäksi välillä käytän chia-siemeniä.
Iltapalalla yleensä tulee varioitua. Olen viimeaikoina syönyt karppisen leipää muutaman viipaleen juuston ja kurkun kanssa. Leipää on näes vähän ikävä eikä smoothieitakaan jaksa aina olla tekemässä. Leipäpalojen kanssa yleensä mutustan myös minitomaatteja.
Kananmunaa pitäisi opetella ehkä enemmän käyttämään, en oikein ole koskaan tottunut sitä syömään joten makuun on aika vaikea totutella. Kananmuna menee kuitenkin ns. munakaspitsan muodossa aika kivasti.
Puolentoista tunnin päästä kahvakuulailemaan!
lauantai 10. joulukuuta 2011
Kepenee ja kapenee
Otin tuon oikeanpuoleisen kuvan jo viimeviikolla ja jahkailin uskallanko tälläistä vertailua laittaa mutta cassusta inspiroituen ajattelin uskaltaa. Noiden kuvien välissä on 23 kiloa. Tissit on pienentyneet tässä viimeisen 10 kilon aikana kun yhdet hyvät rintsikatkin jäi liian isoiksi. Toivottavasti muutkin huomaa eroa noissa kuvissa :--)
Minut tuntien tuo valkoinen paita on aika erikoista mutta on hyvä paita päällä. Yksi niistä harvoista jotka istuu hyvin. Lempivärit kun ovat musta, harmaa, ruskea ja vivahteina punainen ja sininen...
Kjäh.
Harmittaa kun ei ole sellaista kuvaa jossa painoin sen 115 kiloa. Täytyy tutuilta kysellä jos jollakulla olis koneellaan... sitä odotellessa :--)
Ja nyt! Pikkujouluvalmisteluihin! Ovatkohan kovin erilaiset muihin verrattuna kun nämä on meidän kuntosalin pikkujoulut...
Tiptaptiptap.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Feed the rain
Musta on hienoa kun muistaa hyviä kappaleita joita on joskus tullut kuunneltua - tai artisteja. Liian usein tulee kulutettua joku biisi/artisti puhki siten, että sitä jaksaa kuunnella seuraavan kerran vuoden päästä. Nyt kävi taas niin, tuli himo kuunnella taas Poets of the Fall-Carnival of rust:ia..
Mä olen ollu lukioon saakka koulukiusattu millon mistäkin syystä. Usein siksi, että uskalsin ilmasta mielipiteeni. Mun täytyy nostaa hattua siitä, että selvisin (suhteellisen) selväjärkisenä. On ihmeellistä mitä lapset ja nuoret saa aikaan usein ajattelemattomuuttaan. Mä joskus mietin että olisinko mä ikinä lähteny tähän ylipainokierteeseen jos olisin tuntenut riittäväni sellaisena kuin olen. Mua kiusattiin siksi, että olin sitä mitä olin. Ja mä söin - koska se tuntui hyvältä ja sillä jotenkin palkitsin ja hoivasin itseäni. Mä olin aika mestari piilottamaan sen myös mun vanhemmilta. Karkkipussi kulki hienosti repussa koulun jälkeen omaan huoneeseen ja osasin odottaa sitä hetkeä että sen uskaltaa avata ääneti. Samoin kun oman huoneen roskiksen kävin tyhjentämässä, tein sen aina silloin kun pihan roskis oli mahdollisimman tyhjä.
Mun tilanteessa kävi silleen, että jouduin vaihtamaan luokkaa sen kiusaamisen vuoksi koska mä en suostunu menemään enää kouluun. Sain 8-luokalla rehtorilta erikoisluvan olla menemättä niille tietyille tunneille joilla se kiusaaminen levis käsistä. 9-luokalla olinkin sit eri luokalla. Hienoa siirtää se kiusattu pois ja jättää itse ongelma käsittelemättä.
Se on aika ihmeellistä miten se sillon itketti ja suretti, mutta mitä vanhemmaks mä kasvoin sitä enemmän mä aloin huomata sen vaikutukset itessäni. En mä uskonu sillon että kantaisin niitä haavoja näin pitkään. Pitkään haasteiden edessä mä luovutin ja keksin tekosyitä. Mä olen aika mestari keksimään tekosyitä. Nyt mun täytyy löytää keino miten mä voin sen lopettaa. Mä näin maailman niin, että se oli kääntynyt mua vastaan ja useesti mä pidin itteeni siinä uhrin asemassa. Koska musta tuntui pahalta, mä paikkasin sitä pahaa oloa herkuttelemalla. Simppeliä.
Mä kävin ehkä henkisesti kaikkein suurimman remontin kun mä olin 19-ja 20 ikävuoden taitteessa. Multa päättyi sillon parisuhde. Olin exäni tuntenut yli 3 vuotta. Sillon mä kävin mielessäni läpi sitä, miten mä annoin itseni rupsahtaa ja lihoa niin kamalasti sinä aikana. Mä yritin muuttaa sitä suuntaa liikunnalla mutta ei mulla ollut oikeita keinoja. Mä tunsin itseni sillon eron aika niin paskaksi kun vaan voi tuntea. Asuin kaiken lisäks yksin vieraalla paikkakunnalla jonne olin tämän perässä muuttanut. Sillon tuntui että seinät alkaa kaatumaan päälle. Mä olin niin vitun yksin.
Mä sain itteeni sen verran niskasta kiinni, että menin meidän terveydenhoitajalle kertomaan tapahtumista ja sanoin että mä en vaan jaksanut enää. Sieltä mut sitten ohjattiin nuorisopsykologille jonka kanssa kävin keskustelemassa muutamia kertoja. Sain siitä sellasta voimaa, että pystyin jollain tavalla jättämään menneisyyden taakseni ja jatkamaan eteenpäin.
Sen eron jälkeen mä lihoin vielä alle puolessa vuodessa yli 10 kiloa. Vaaka näytti lähemmäs 115 kiloa. Kävin siinä sitten terveystarkastuksessa kun e-pillereitä olin uudelleen hakemassa. Verenpaine näytti 146/98. Olin täyttänyt tuolloin 20. Aloin ensi kertaa oikeasti miettimään mun tulevaisuutta, ja sitä että en mä tahdo viettää sitä niin, että olen ylipainoinen ja sairas.
Mun potkun sain mutsiltani, joka oli mulle jaksanut jankuttaa kyllä kyllästymiseen saakka siitä, että pitäisi laihduttaa. Se potku oli KG-lehden artikkeli näistä onnistumistarinoista. Siinä oli nuori nainen joka oli laihduttanut pussikeitoilla 45 kiloa. Mä alotin seuraavalla viikolla ne liemet.
Liemiä vetelin ensin 6 viikkoa jonka jälkeen pidin taukoa reilun kuukauden. Sen tauon aikana paino ei tippunut, mutta ei myöskään noussut takas. Tauon jälkeen aloitin liemet uudelleen n. 6 viikoksi. Sen kesän aikana (2009) laihdutin lähes 25 kiloa. Sain sen painon pidettyä kunnes tapasin tämän nykyisen mieheni. Aloin "huomaamatta" lihoa takaisin vuoden 2010 aikana. Tänä keväänä vaaka näytti 105 kiloa enkä ollut uskoa sitä! TAAS sama kuvio! Päätin, että nyt saa loppua.
Aloitin liikkumisen uudelleen ja sainkin kesän alkuun mennessä pudotettua sen 10 kiloa. Kesän ajan paino seilaili siinä 93-95 kilon välissä. Oli lomia ja juhlia jne. Tänä syksynä kun muutettiin ajattelin, että nyt aloitan ihan oikeasti ja aktiivisesti sen painon pudottamisen uudelleen. Asetin tavoitteeksi, että ensi kevääseen mennessä painaisin 70 kiloa. Ensin treenasin salilla itsekseni ja sitten päätin, että liityn xtra-ryhmään ihan vaan sen henkisen tuen ja seuraamisen vuoksi. Tuntuu hyvältä, että on joku joka valvoo tätä projektia.
Liemiä en tahtonut aloittaa uudelleen sen aikaisemman kokemuksen vuoksi. Aloitin karppaamaan. Oikeastaan olen todella tyytyväinen päätökseeni, koska nyt joudun oikeasti miettimään mitä syön. Mun on pakko miettiä etukäteen syömisiäni jonka ansiosta olen alkanut tekemään ihan uusia ruokia joista huomaan pitäväni. Uskallan kokeilla uutta - ja silti paino tippuu.
Vielä olisi siihen 70 kiloon matkaa se 12-13 kiloa. Joulu on tässä välissä mutten anna sen lannistaa. Olen ylpeä saavutuksistani ja siitä, että olen pystynyt tähän enkä malta odottaa sitä päivää kun huomaan oikeasti olevani ihannepainossani!
Tsemppiä!
Mä olen ollu lukioon saakka koulukiusattu millon mistäkin syystä. Usein siksi, että uskalsin ilmasta mielipiteeni. Mun täytyy nostaa hattua siitä, että selvisin (suhteellisen) selväjärkisenä. On ihmeellistä mitä lapset ja nuoret saa aikaan usein ajattelemattomuuttaan. Mä joskus mietin että olisinko mä ikinä lähteny tähän ylipainokierteeseen jos olisin tuntenut riittäväni sellaisena kuin olen. Mua kiusattiin siksi, että olin sitä mitä olin. Ja mä söin - koska se tuntui hyvältä ja sillä jotenkin palkitsin ja hoivasin itseäni. Mä olin aika mestari piilottamaan sen myös mun vanhemmilta. Karkkipussi kulki hienosti repussa koulun jälkeen omaan huoneeseen ja osasin odottaa sitä hetkeä että sen uskaltaa avata ääneti. Samoin kun oman huoneen roskiksen kävin tyhjentämässä, tein sen aina silloin kun pihan roskis oli mahdollisimman tyhjä.
Mun tilanteessa kävi silleen, että jouduin vaihtamaan luokkaa sen kiusaamisen vuoksi koska mä en suostunu menemään enää kouluun. Sain 8-luokalla rehtorilta erikoisluvan olla menemättä niille tietyille tunneille joilla se kiusaaminen levis käsistä. 9-luokalla olinkin sit eri luokalla. Hienoa siirtää se kiusattu pois ja jättää itse ongelma käsittelemättä.
Se on aika ihmeellistä miten se sillon itketti ja suretti, mutta mitä vanhemmaks mä kasvoin sitä enemmän mä aloin huomata sen vaikutukset itessäni. En mä uskonu sillon että kantaisin niitä haavoja näin pitkään. Pitkään haasteiden edessä mä luovutin ja keksin tekosyitä. Mä olen aika mestari keksimään tekosyitä. Nyt mun täytyy löytää keino miten mä voin sen lopettaa. Mä näin maailman niin, että se oli kääntynyt mua vastaan ja useesti mä pidin itteeni siinä uhrin asemassa. Koska musta tuntui pahalta, mä paikkasin sitä pahaa oloa herkuttelemalla. Simppeliä.
Mä kävin ehkä henkisesti kaikkein suurimman remontin kun mä olin 19-ja 20 ikävuoden taitteessa. Multa päättyi sillon parisuhde. Olin exäni tuntenut yli 3 vuotta. Sillon mä kävin mielessäni läpi sitä, miten mä annoin itseni rupsahtaa ja lihoa niin kamalasti sinä aikana. Mä yritin muuttaa sitä suuntaa liikunnalla mutta ei mulla ollut oikeita keinoja. Mä tunsin itseni sillon eron aika niin paskaksi kun vaan voi tuntea. Asuin kaiken lisäks yksin vieraalla paikkakunnalla jonne olin tämän perässä muuttanut. Sillon tuntui että seinät alkaa kaatumaan päälle. Mä olin niin vitun yksin.
Mä sain itteeni sen verran niskasta kiinni, että menin meidän terveydenhoitajalle kertomaan tapahtumista ja sanoin että mä en vaan jaksanut enää. Sieltä mut sitten ohjattiin nuorisopsykologille jonka kanssa kävin keskustelemassa muutamia kertoja. Sain siitä sellasta voimaa, että pystyin jollain tavalla jättämään menneisyyden taakseni ja jatkamaan eteenpäin.
Sen eron jälkeen mä lihoin vielä alle puolessa vuodessa yli 10 kiloa. Vaaka näytti lähemmäs 115 kiloa. Kävin siinä sitten terveystarkastuksessa kun e-pillereitä olin uudelleen hakemassa. Verenpaine näytti 146/98. Olin täyttänyt tuolloin 20. Aloin ensi kertaa oikeasti miettimään mun tulevaisuutta, ja sitä että en mä tahdo viettää sitä niin, että olen ylipainoinen ja sairas.
Mun potkun sain mutsiltani, joka oli mulle jaksanut jankuttaa kyllä kyllästymiseen saakka siitä, että pitäisi laihduttaa. Se potku oli KG-lehden artikkeli näistä onnistumistarinoista. Siinä oli nuori nainen joka oli laihduttanut pussikeitoilla 45 kiloa. Mä alotin seuraavalla viikolla ne liemet.
Liemiä vetelin ensin 6 viikkoa jonka jälkeen pidin taukoa reilun kuukauden. Sen tauon aikana paino ei tippunut, mutta ei myöskään noussut takas. Tauon jälkeen aloitin liemet uudelleen n. 6 viikoksi. Sen kesän aikana (2009) laihdutin lähes 25 kiloa. Sain sen painon pidettyä kunnes tapasin tämän nykyisen mieheni. Aloin "huomaamatta" lihoa takaisin vuoden 2010 aikana. Tänä keväänä vaaka näytti 105 kiloa enkä ollut uskoa sitä! TAAS sama kuvio! Päätin, että nyt saa loppua.
Aloitin liikkumisen uudelleen ja sainkin kesän alkuun mennessä pudotettua sen 10 kiloa. Kesän ajan paino seilaili siinä 93-95 kilon välissä. Oli lomia ja juhlia jne. Tänä syksynä kun muutettiin ajattelin, että nyt aloitan ihan oikeasti ja aktiivisesti sen painon pudottamisen uudelleen. Asetin tavoitteeksi, että ensi kevääseen mennessä painaisin 70 kiloa. Ensin treenasin salilla itsekseni ja sitten päätin, että liityn xtra-ryhmään ihan vaan sen henkisen tuen ja seuraamisen vuoksi. Tuntuu hyvältä, että on joku joka valvoo tätä projektia.
Liemiä en tahtonut aloittaa uudelleen sen aikaisemman kokemuksen vuoksi. Aloitin karppaamaan. Oikeastaan olen todella tyytyväinen päätökseeni, koska nyt joudun oikeasti miettimään mitä syön. Mun on pakko miettiä etukäteen syömisiäni jonka ansiosta olen alkanut tekemään ihan uusia ruokia joista huomaan pitäväni. Uskallan kokeilla uutta - ja silti paino tippuu.
Vielä olisi siihen 70 kiloon matkaa se 12-13 kiloa. Joulu on tässä välissä mutten anna sen lannistaa. Olen ylpeä saavutuksistani ja siitä, että olen pystynyt tähän enkä malta odottaa sitä päivää kun huomaan oikeasti olevani ihannepainossani!
Tsemppiä!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Maanantaisoturi?
Sunnuntaina rakas puolikkaani selosti tossa vieressä että kuinka sen tekee mieli sulkaata.. varmaan puoli tuntia. Siinä sit kuuntelin ja sanoinkin pariin otteeseen että hei pliis... No se meni sit siihen että mä en jaksanu enää taistella sitä yli kahden viikon kestänyttä suklaanhimoa (joulujoulu) ja kävelin tohon alepaan. Sit muistin niistä puheista mitä ryhmässä on sanottu että jos ottaa ni pitää ottaa ja kunnolla. Olen aina ollut tunnollinen oppilas ja sen fazerin sinisen lisäks matkaan lähti sipsejä, karkkia ja berliinin munkki. Niiden jälkeen kupoli oli aika täys ja pyöree, mahasta väänsi mutta illalla vedin naamaan vielä paahtoleipää - siis sitä tavallista vaaleaa. Tänään kävin tossa hetki sitten puntarilla ja silti on viikon aikana kilo tipahtanut. Ja liikuntaa en ole harrastanu kun olin kippee. Ens viikkoo ottellessa...
Laitoin tilaukseen uuden kirjan joka kertoo VHH:sta nimeltään "maanantaisoturit". Mun kantiskirjakaupasta adlibrissista sen sai halvimmalla. Ihan mielenkiinnolla odotan millasta juttua siinä on ku se kertoo vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja sen lisäksi kahvakuulailusta.. kuin mulle tehty kirja siis :>
Toinen positiivinen asia on että sain viimein mentyä käymään théhuoneessa tuolla helsingin keskustassa. Olin sen citydeal kortin ostanu sinne ni käväsin hakees vihreetä teetä ja mustikkateetä pukinkonttiin ja vihreetä teetä itelleniki. Pitää kyl hakee sitä lisää koska en oo ikinä juonu niin hyvää vihreetä teetä! tosi miedon makusta ja aivan taivaallista jos laittaa tilkkasen hunajata.
Tässä olis vielä kaks viikkoo että lähen sinne pohjois-karjalaan viettämään joulua ja kunnianhimoseen tavotteeseen olis vielä matkaa. Huh. Mut ei turhaa stressiä, pääasia että suunta on oikea :>
lauantai 3. joulukuuta 2011
Läpi vaikka harmaan kiven
Noni, eilen oli sitten työporukan kanssa viimesten virkistysrahojen käyttö. Mentiin keilaamaan ja siitä sitten sellaseen fiininpään ravintolaan. Kelaamassa join vissyä ja raflassa aluruoaks otin salaattia ja pääruuaksi hirveä kahdella tapaa; pihvinä ja paistina. Lisukkeita siinä ei kauheesti ollu. "Jälkiruoaksi" otin sit ihan vaan vihreää teetä - täytyy olla itestä ylpee ku vierustoverit veti suklaakakkua. Annoksethan oli aika pieniä et se oli sellanen tyylillä nakkikioskin kautta kotiin.. mut mikäs siinä ku ei ite tarvinnu maksaa. Vatsalaukku on pienentyny varmaan ihan kivasti ku ei tullu nälän tunnetta sen jälkeen mut en ollu kuitenkaan "täysi".
Kurkku alkaa vasta nyt tervehtymään. Täytyy olla kuitenkin onnellinen etten saanu sitä perinteistä streptokokkia tähän väliin. Huomenna meen ehkä salille mut viimestään sit maanantaina läski lätisee kahvakuulassa pitkästä aikaa. Ruokailun suhteen on täytyny olla ehkä vähän tarkempi kyllä ku ei oo liikkunu niin kauheesti.
Hitsiläinen kun ei malttais oottaa sitä joulua.
Kurkku alkaa vasta nyt tervehtymään. Täytyy olla kuitenkin onnellinen etten saanu sitä perinteistä streptokokkia tähän väliin. Huomenna meen ehkä salille mut viimestään sit maanantaina läski lätisee kahvakuulassa pitkästä aikaa. Ruokailun suhteen on täytyny olla ehkä vähän tarkempi kyllä ku ei oo liikkunu niin kauheesti.
Hitsiläinen kun ei malttais oottaa sitä joulua.
torstai 1. joulukuuta 2011
Joulu on jo ovella
Vieläkin kurkkukipuilen :< kahvis jää huomiseltakin väliin. Mennään työporukan kanssa keilaamaan ja syömään johonkin hienoon ravintolaan. Tutkin sitä menuuta ni pitää taas olla se fiini asiakas joka haluaa muutoksia ateriaansa...
Joo, siis liikuntaa en oo sit harrastanu viikkoon. Poikkeuksena tietysti arkiliikunta ja pasilan aseman tuomat haasteet. Olo on suhteellisen läski vaikka syönyt olen ihan normaalisti.. siis niinkun tähänkin asti. Mielenkiintosta nähdä miten sitä painoa tippuu kun ei liiku. Viimeks tosin sillon melkeen heti kun alotin xtrassa olin vielä pahemmassa flunssassa, sillon en voinu melkeen puoleentoista viikkoon harrastaa liikuntaa. Tää on vissiin ajastettu juttu aina sillon kun ite haluis liikkuu eniten niin ei voi..
Joulu on jo ovella.. ja vielä olis kiloja tiputettavana. Mulla on sellaset oudot ajatukset siitä välitavotteesta ja siitä saavutanko sitä. Siihen kyl vaikuttaa aika paljon tää liikkumattomuus. Meidän ryhmässä on tahti ollu aika pientä. Minä, joka olen syönyt ruokaa ihan koko ajan pidän "kärkipaikkaa" erään toisen hieman nuoremman naisen kanssa. Olen ihmetellyt kokoajan, että miten he eivät laihdu nopeampaa vaikka ovat niillä keitoilla olleet koko tämän ajan... se on se aineenvaihdunta. Saan kiittää läskejäni siitä että ne ovat hyviä palamaan. Niin.. ja rasva tarttee rasvaa palamiseen.
Mua ärsyttää se, että oon tullu tälle omalle laihtumiselleni sokeaks. Mä en näe sitä laihtumista konkreettisena kuin vaa'alla. Okei joo, farkut ne löystyy mutta sit mietin et jos ne pesis ni ne olis taas piukemmat.. ärr. pitäs varmaan ottaa itestään valokuvia ja laittaa ne niiden alkukuvien kans rinnakkain. Sen vois kyllä tehdä.
Joulua odotellen.. ihanaa kun pääsee viimein sitten rentoutumaan!!! Vielä reilu kaks viikkoa ja pahin paskavuori on takanapäin (koulua meinaan).
Joo, siis liikuntaa en oo sit harrastanu viikkoon. Poikkeuksena tietysti arkiliikunta ja pasilan aseman tuomat haasteet. Olo on suhteellisen läski vaikka syönyt olen ihan normaalisti.. siis niinkun tähänkin asti. Mielenkiintosta nähdä miten sitä painoa tippuu kun ei liiku. Viimeks tosin sillon melkeen heti kun alotin xtrassa olin vielä pahemmassa flunssassa, sillon en voinu melkeen puoleentoista viikkoon harrastaa liikuntaa. Tää on vissiin ajastettu juttu aina sillon kun ite haluis liikkuu eniten niin ei voi..
Joulu on jo ovella.. ja vielä olis kiloja tiputettavana. Mulla on sellaset oudot ajatukset siitä välitavotteesta ja siitä saavutanko sitä. Siihen kyl vaikuttaa aika paljon tää liikkumattomuus. Meidän ryhmässä on tahti ollu aika pientä. Minä, joka olen syönyt ruokaa ihan koko ajan pidän "kärkipaikkaa" erään toisen hieman nuoremman naisen kanssa. Olen ihmetellyt kokoajan, että miten he eivät laihdu nopeampaa vaikka ovat niillä keitoilla olleet koko tämän ajan... se on se aineenvaihdunta. Saan kiittää läskejäni siitä että ne ovat hyviä palamaan. Niin.. ja rasva tarttee rasvaa palamiseen.
Mua ärsyttää se, että oon tullu tälle omalle laihtumiselleni sokeaks. Mä en näe sitä laihtumista konkreettisena kuin vaa'alla. Okei joo, farkut ne löystyy mutta sit mietin et jos ne pesis ni ne olis taas piukemmat.. ärr. pitäs varmaan ottaa itestään valokuvia ja laittaa ne niiden alkukuvien kans rinnakkain. Sen vois kyllä tehdä.
Joulua odotellen.. ihanaa kun pääsee viimein sitten rentoutumaan!!! Vielä reilu kaks viikkoa ja pahin paskavuori on takanapäin (koulua meinaan).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)