Untill I said "no more"

Siitä tulee huhtikuussa nyt sitten kaikkiaan kolme vuotta kun rupesin tosissani painoa pudottamaan. Vasta viime syksynä pääsin alle 90 kilon. Tänä aikana on tuntunut monta kertaa siltä, että tulen aina olemaan lihava enkä tunne oloani yhtä arvokkaaksi kuin pitäisi tuntea. Viimeiset 10 kiloa tuntuvat nyt kuin unelta - onko ne ikinä mussa olleetkaan? Ehkä se on merkki siitä, että laihduttaminen ei tunnu enää laihduttamiselta, siitä on tullut tapa. Mä olen hyvä tavoissa - ne mut siihen 115 kiloon saikin. Tässä olisi vielä se kymppi matkaa. Huhtikuussa tulee myös vuosi siitä kun aloitin tämän viimeisimmän painon pudotus matkani ja lähdin siitä 105 kilosta liikkeelle. Silloin asetin itselleni tavoitteeksi, että olisin päässyt tavoitepainooni ennen uutta vuotta, mutta huomasin tajunneeni, että se oli epärealistinen tavoite, sillä painonpudotuksen ei voi loppujen lopuksi olettaa sattuvan kuin tykin suusta - onhan mulla mennyt vuosia siinäkin että lihoin.

Osaan myös nykyisin ajatella positiivisesti itsestäni ja elämästäni, laihduttamistakin ajattelen positiivisessa valossa, en stressaa sillä tiedän, että kun syön oikein, minä myös laihdun. Sen todisti viime viikko kun ilman liikuntaakin hävisi 1,4 kiloa. Tässä on vielä matkaa.. mutta jos olette lukeneet aikaisempia juttujani tiedätte, että mulla oli yhtenä tavoitteena mahtua mustiin Leviksiin -eikä mihinkään isoimpiin sellaisiin. Noh. Tässä tein kompromissin ja ostin eilen mustat Lee Cooperit kokoa 32' eli vastaten kokoa 40. Eikä vois hymy irrota herkemmin! Housut on siitä kolmen vuoden takaisesta kutistuneet nyt koosta 52 kokoon 40. Not bad.

70's club says welcome!

Ahh! Vihdoin ja viimein! Vaaka näytti tänään 79,4 kiloa! En voisi olla tyytyväisempi, taas lähempänä tavotetta.. olen jo siinä kymmenyksessä josta se mun tavoitepainokin saattas löytyä! :O

Ajattelin ottaa tavoitteeks tässä nyt sen, että kävisin Ruohonjuuresta hakemassa jauhojenkorvikkeita, eli bake pro:ta, mantelijauhoa ja psylliumia ja voisin kokeilla joitain uusia reseptejä. Kaipaan erityisesti piirakan ja pannukakun tyyppisiä ruokia. Anoppi tulee todennäköisesti ensi viikolla kylään ja ajattelin että voisin tehdä karppiohjein kinkkupiirakkaa ja kahvin kanssa tarjottavaksi sitruunamantelikeksejä. Aijai, leipomista on vähän ehkä ikävä!

Jos ens viikolla sais juoksukengätkin jalkaan, olen koko viikon ollut kipeänä ja flunssassa ni on taas urheileminen jäänyt pois.. vaakaa se ei ilmeisesti tunnu haittaavan kun kiloja on viime sunnuntaihin verrattuna karissut 1,4 kg, sitä en tajua että miten. Tänään huomasin kun istuin sohvalla (oltiin kylässä niin olin vähän siistimmissä vaatteissakin) että kädet menee jotenkin kivasti suppuun tohon mahan päälle - kun se maha on aikalailla kadonnut! Tuli ekaa kertaa sohvalla istuessa sellainen hoikka olo.. sellainen olo sais olla joka päivä ja joka hetki. Kyllä tämä pötsi tässä kevään mittaan jättää hyvästit, lopullisesti!

Flunssa päihitti jälleen

Moneskohan kerta tää on tämän talven aikana kun oon flunssassa? Tällä kertaa meinas kuumettakin pukata. Nokka vuotaa nyt kolmatta päivää kun avonaisesta hanasta. Ihanaa! Ja treenaamiset on jääny taas jäihin. Flunssassa täytyy vaan pitää tarkemmin huoli siitä ruokavaliosta, koska flunssa-aikana se on ainoa mikä ratkaisee.

Kävin tänään vaa'alla kotona. Lukema on summittainen koska mulla on menkat ja oon flunssassa. Kotivaaka näytti TASAN 80 kiloa, ei 79,9....... Äääää! 100 grammasta kiinni etten kuulu 7-kerholaisiin, oi hitsi miten mä sinne tahdon! Joulun jälkeiset pöhöt on siis päihitetty, ja sekin että tuli vieraita toissaviikonloppuna kylään ja tuli herkuteltua leffassa. Vielä olis mun matkalla ainakin se 10 kiloa edessä... takana 35. Voiton puolella siis! Ja mikä ihaninta, silloin kun painoi sen yli 90 kiloa, tuntui ettei tää lopu ikinä, että siihen on ikuisuus kun kohtaa tai ylittää sen maaliviivan, mutta nyt.. mähän jo nään sen maaliviivan! Enää "vaan" 10 kiloa. Vaikka ne istuu varmaan tiukassa ja niiden eteen saattaa joutua töitä tekemään enemmän, olen todella iloinen että se mun asettama päivämäärä 1.4.2012 voi hyvinkin olla se päivämäärä kun mä painana sen 70 kiloa. Henkilökohtaisesti mulle riittää että synttäreihini mennessä 16.4.2012 olisin tuossa tavoitepainossa.

Jos ja kun 16.4 painan ainakin sen 70 kiloa voisin sanoa että vietän näitä synttäreitä 35 kiloa kevyempänä verrattuna edellisvuoteen! Vuodet, kuukaudet, viikot ja varsinkin päivät kuluu niin nopeasti ohitse, että päätöksen muutoksesta voi tehdä ja päättää elää vain päivä ja viikko kerrallaan kunnes on omassa maalissaan. Itse päätin tuolloin että en voi keksiä enää tekosyitä, liikunnalle aijan järjestäminen tuli ensimmäisenä - sille oli löydettävä aikaa. Hyvinpä olen pärjännyt vaikka tuolloin tuntu että ei ehdi liikkumaan. Ruokavaliotani lähdin muuttamaan ja laihdutin ennen xtra-ryhmään liittymistä omin nokkineni noin 10 kiloa entisten painonvartijoiden vihkoillani. Kesä oli todella vaikeaa aikaa lomien ja muiden kesäisten kiusauksien takia (jäätelö, terassit jne), joten kesä meni aikalailla tasapainoillessa.

Kävin eilen hierojalla (flunssassa juu), joka totesi että mulla on todella paljon lihasta jaloissa... eihän siinä voinut kuin hymyillä! Kun se sanoi, että joillakin asiakkailla kädet uppoaa melkein luuhun saakka.. nice.

Tästä on hyvä jatkaa. Tää kevät on oikea päätösten kevät kun on valmistuminenkin tässä edessä.

"Your just a former regret of mine" - disturbed

Maanantaisoturi

Noni. Mä tein sen - ilmottauduin nimittäin Naisten Kympille ja nyt se on juostava kun sinne on ilmottauduttu. Niin ja tilasin sen juoksupaidankin kokoa 36. Pitäisi saada siis 10 cm vyötäröltä pois ennen tätä kohtalokasta neljäsosa maratonia. Ostinpa myös ihan juoksulenkkarit etten riko näitä jalkojani kun alan nyt enemmän sitä juoksemista tekemään.

Plaani olis tällänen:
-Maanantaina: 30 minuutin juoksu + kahvakuulajumppa
-Keskiviikko: 1-1,5 tunnin intervalli 10 minuuttia juosten, 5 kävellen
-Perjantai: 30 minuutin juoksu + kahvakuulajumppa
-Lauantai tai sunnuntai: Tunnin juoksu

Tarkoituksena olisi tehdä puolituntisesta lasten leikkiä ja kasvattaa siis sitä sietokykyä lisää. Kun tätä on noudattanut jonkin aikaa täytyy alkaa käyttämään matosta enemmän kaltevuuksia ja lisätä nopeutta. Ja tehdä sitten siitä helppoa. Kun kelit sallii, siirryn ulos juoksemaan.

Hassua tässä on se, että tuo tavoite on täysin saavutettavissa.

Kaikkein eniten odotan sitä, että pääsisi näistä "joulukiloista" eroon. Vihreää teetä on kulunut aika lailla ja oma vaaka näyttikin että ne nesteet olisi jo lähteneet. Odotan innokkaasti että se vaakalukema alkaisi 7:lla!!! Ärr. Tämänpäiväsestä kahvistunnista sain niin paljon energiaa että odotan vain milloin pääsisi taas salille ja saamaan sen hien pintaan.

"Mikään ei maistu niin hyvältä kuin hoikkuus tuntuu"

She's just a former reflect of mine

Eilen oli ryhmätapaaminen ekaa kertaa joulun ja uudenvuoden välillä. Painoa oli tullut lisää.. mutta rasvamassa vähentynyt 400 grammaa edellisestä, eli kaikki nestettä.

Siinä joulua edeltävän viikon sunnuntaina juoksin salilla tunnin juoksumatolla nopeudella 8,5 km/h. Ajattelin, että siinä 40 minuutissa oli jotain mikä mun piti jättää taakseni - se, että olin ajatellut juoksevani 40 minuuttia johti siihen etten juossut enempää. Tunnin kohdalla tuntui että olisin voinut jatkaa, mutta turha ahmia kerralla liikaa. Kerroin tästä iloisesta happeningista eilen ja ryhmänvetäjä ehdotti että osallistuisin naisten kympille tänä keväänä..! Härregood.

Mulla on ollut jo pitkään mielessä, että mun täytyisi asettaa itelleni joku konkreettinen tavoite ja mietinkin, että se voisi ehkä liittyä siihen juoksemiseen josta oon itelleni löytänyt ihan mukavan harrastuksen - siinä voi kehittyä jatkuvasti. Täytyy pistää se korvan taakse, samana viikonloppuna kun olis myös mun valmistujaiset jos nyt ehdin oparin palauttaa ajoissa.. :D