2,2 kiloa maagiseen onneen (?)

Menin tänään sit vaa'alle menkoista huolimatta ja se näytti 75,8 kiloa.. eli normaalipaino häämöttää 2,2 kilon päässä. Samalla menee rikki -40 kilon maamerkki ja voin sanoa pudottaneeni elopainostani kaikkiaan 34,7 %. Olen tainnut viimeksi olla normaalipainoinen ylä-asteen 7. luokalla.En tiedä mistä muistelin että 75 kilosena bmi menis 24,9:ään.. varmaan sitä kun pituus on jotain 172-173 luokassa.

Tuntuu hassulta sanoa että laihdutan pian normaalipainon sisällä - vaikka minulle normaalipaino tarkoittaa sitä painoa jossa mun on hyvä olla ja olen sitä mitä olen aina halunnut olla. Mun paino on määrittänyt mut niin kauan kun mä muistan ja tässä vaiheessa kenenkään on turha väittää etteikö ajattelisi ylipainoisista ihmisistä eri tavalla. Minä ainakin ajattelen - tosin siltä kantilta että olen itsekin ollut vaikeasti ylipainoinen.

Seuraavaksi lähden metsästämään sitä 6 vaakalukeman edessä. Synttärit olis 16.4. Mahtaisinkohan sen nähdä ennen sitä?

To never again, allow this to happen
Where do I begin?
The choices are endless
Denying the sin
My art, my redemption
I carry the torch of my fathers before me

The thing I treasure most in life cannot be taken away
There will never be a reason why I will surrender to your advice
To change myself, I'd rather die
Though they will not understand
I won't make the greatest sacrifice
You can't predict where the outcome lies
You'll never take me alive
I'm alive
I'm alive
I'm alive

Disturbed - I'm alive

Mistä saada motivaatiota? Siinä yksi todella hyvä tuote jota ei ole vielä ehditty purkittamaan ja laittamaan kauppojen hyllyille. Voiko onnistua ilman motivaatiota? Joku pieni peto siellä päässä sanoo että hitsit, älä ny viiti sydä sitä munkkia. Mutta jos sulla on motivaatiota ei tule edes mieleen sen munkin syöminen. Repsahtaminen on helpompaa.

Kun aloin miettimään taaksepäin, niin en tiedä oliko mulla aikoinaan motivaatiota alkaa tekemään tälle painoasialle yhtään mitään. Se tuotiin mulle tarjottimella: mutsi toi lehden nenäneteen missä puhuttiin pussikeitoista ja helposta ja nopeasta painonpudotuksesta. Ajattelin että why not. Mutta sen ajatuksen takana oli pakko piillä jokin joka sai mut siihen ryhtymään: oliko se jatkuva tunne siitä että ihmiset katsoo säälivästi, piilevä tieto siitä miten ylipaino estää tekemästä kaikkia asioita mitä tahtoo vai oliko se sittenkin se iskostettu oppi siitä että olen läski - siis erilainen väärällä tapaa.

Jos mä nyt sanoisin sille kolmen vuoden takaiselle itselleni että mitä mä voin saavuttaa ja mitä musta voi tulla, mä pitäisin itseäni hulluna kun en ole aikaisemmin tähän ryhtynyt. Mä en ikinä uskonu, että mä voisin oikeesti tykätä painotreenistä tai että mä jaksaisin vuoden PUTKEEN pudottaa painoa (välillä tietty sitä tasapainoilua painonpudotus takaraivossa). Jossain vaiheessa mä hylkäsin sen ajattelun, että mun pitäisi laihtua nopeasti - kyllä mä tietty mahollisimman nopeesti halusin sen painon pois, mutta mä hyväksyin myös sen, että tulee päiviä kun mä en voi siihen vaikuttaa. Niiden yli on vaan mentävä.

Apua saa ja sitä kannattaa pyytää. Kuitenkin se on loppupeleissä ihminen itse joka päättää. Motivaatiota se vaatii, motivaatiota siitä että tahtoo parempaa, tahtoo saavuttaa jotain ja olla saavutuksestaan ylpeä. Heikkoina hetkinä mä koitan muistella sitä miten hyvältä se tuntui kun ne koon 40 pöksyt meni jalkaan.. ja sitä miten sekin koko jää vielä suureksi. Tai sitä kun se vaaka näyttää joku aamu 70 kiloa. Mä luulen että itken sillon kun se tapahtuu!

Tiukassa istuu!

Siis voi elämän kevät! Viime viikonloppuna oli kavereit kylässä ja siinä sit kaks päivää meni mässätessä -ihan kunnolla. Painoo tuli ainakin 5kg lisää.. meinasin saada slaagin kun vaaka näytti 80,4 kg. Nyt en ole uskaltanu ees moneen päivään sille nousta, tuntuu että on vieläkin pöhö olo. Eilen pääs taas treeniin paremmin kiinni kun ennen kahvista juoksin melkeen 25 minsaa ja sit jaksoin viel vetää koko tunnin 10 ja 8 kilosilla kuulilla.. yleensä kun käsiliikkeet teen sillä 6 kilosella. Tänään on Zumbapartyt ja pääsen taas pitkästä aikaa keikuttelemaan! Ne on kaks tuntiset eli liikuntaa tulee ihan kiitettävästi. Huomenna olis tarkotus käydä kävelyllä ja maanantaina taas kahvis. Saas nähä kui puhki sitä on sit hierojalla tiistaina ;) mikä mainio välipäivä kun menee hierottavaks, jaiks.

Kävin viime tiistainakin hierojalla ja teki kyllä gutaa. Ihan liian harvoin tulee mentyä ja nyt päätinkin että valmistuminenkin kun lähenee ja rahatilanne yleisesti on parempi niin alan käymään säännöllisesti. Ei ees pahan hintanen.. 27e/45min ja kuitenkin puhutaan pääkaupunkiseudusta. Se löys mun selästä sen useempi vuos sitten revähtäneen nikaman jota kävin kyl sillonkin hoidattamassa, mutta voi helvetti että koski! Eilen oli vielä ristiselkä kosketusarka.. kun siis tiistaina kävin siellä.

Sitten päivitystä pukeutumisrintamalle. Hurahdin ihan kokonaan tohon meidän vieressä olevaan kirppariin.. monesti on ollu mielessä että pitää siellä käydä ja nyt oon käyny sit muutamanki kerran ja tehny löyöjä. Pari tosi kivannäköstä villapaitaa ja yhen topin löysin. Sit uuden laukun ja kesäks niken shortsit. Ihan kiva saada vaatteita kun tuntuu et vaatekaappi ammottaa tyhjyyttään. Eikä hinnat päätä huimaa :D

Oon miettiny tässä sitä että syönkö nykyään liikaa. Mollaan itteeni kun tykkään iltasin napostella.. oon yrittäny sit mussuttaa tomaattia, porkkanaa tai muutamia goji marjoja. Mulle on myös muodostunu joku ihmeellinen himo Edam-juustoon! Siis voi kiesus jos nään tai haistan sen juuston tuol jääkaapis! Ääh. Nyt maaliviiva häämöttää ja täytys vaan rytkyttää eteenpäin. Vaakalukemaa ei piristä sekään että ens viikolla on menkat, mutta onneks sillon tietää olla menemättä vaakalle :D

Ihanaa päästä zumbaamaan!

Broken pieces

Viimeset kolme viikkoa meni vähän penkin alle. Joka viikolle oli jotain menoja tai tekosyitä ylensyömiselle. Kaiken huippu oli kun väen vängällä väitin itselleni etten ole laihtunut riittävästi (turhan pieni pudotus) ja saan siis pitää mättöpäivän! JES! ää. Noh, Tanitallahan kaikki kostautu.. kolmen viikon takaseen se näytti eroa -300 grammaa. Viimeisin syöpöttelyilta oli viime perjantaina. En tiedä sitten vaikuttiko se jotenkin siihen erotukseen, kun tänään kävin vaa'alla niin se näytti iloisesti 2,4 kg vähemmän. Tavoite oli pudottaa seuraavaan tapaamiseen mennessä 5 kiloa, josta siis ton mukaan puolet pudotettu.. :---D

Mulla on edessä mielenkiintoset ajat. Kun laihdun 2,5 kg olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (172 cm, 75 kg) sekä samalla tulee kuitattua melko suuri milestone: -40 kg painonpudotus. Ja kuitenkin olisi tarkoitus laihtua siitä vielä lisää ainakin se 5-7 kiloa. Olisin siis kaikkineni laihduttanut lähes saman verran massaa kuin mitä 13 vuotias pikkuveljeni painaa. Tuntuu melko järkyttävältä.

Postauksen nimi on broken pieces. Kyseinen biisi on Apocalyptican tuotantoa ja jotenkin vaan sen tunnelma kuvastaa mun tuntemuksia ja fiiliksiä. Melko hyvä kuvaaja olisi myös Disturbedin Monster. Mua hirvittää ajatella missä olisin jos en olisi sanonut ei enää.

Kahviksessa heiluin tänään 10 kilosen kuulan kanssa! Ihan mahtava fiilis!

Ottakaa rennosti. Niin kisuli tekee. ;)

Bring back the sun to my heart

Huaah! Takana kahvistunti ja puol tuntia juoksemista. Oli meinaa vähän erilainen tunti kun oli sijainen vetämässä.. uskoin jossain vaiheessa kuolevani. No ei sellanen rääkki pahaa tee, hyvää vaihtelua. Mun monet urheiluvaatteet alkaa olemaan turhan suuria.. jokaset housut lähtee valumaan melko ikävästi juostessa ja vyötäröltä ne lörpöttää. Paidat on myös selkeesti suurempia kun mitä joskus. Harmittaa vaan kun ei lempihousut enää istukkaan.. tosin, ehkä ostan uudet lempihousut - pienemmät sellaiset.

Mulle tulee jostain takaraivosta sellanen pelko että en enää laihdu. En ymmärrä sitä. Ehkä se on just sitä kun aina sanotaan että viimeset kilot istuu ja lujaa. Tosin täs olis vielä se kymppi pudotettavaa et ei ihan vikoissa vielä mennä. Olispa jo hoikka! Mielessäni mä jo alan olemaan, rupeen hyväksymään sen, että oikeesti olen pienempi ja huomaan hämmästeleväni sitä että maha ei röllötä tossa edessä kun katsoo varpaisiin. Kummallisista asioista sitä tulee iloiseksi.

Toisaalta huomaan ajattelevani, että ehkä nyt on hyvä. Huomaan sallivani itselleni pieniä myönnytyksiä herkkujen jne suhteen. Viikonloppunakin kun tuli se runebergintorttu ja siideri ja leivät huitastua. Typerää touhua sellainen. Tiesin jo etukäteen ettei se vaalea leipä maistu miltään mutta jostain syystä sitä piti saada. Jospa tästä viikosta tulisi oikeen hyvä viikko.

Yks asia mikä mun mieltä on vaivannut tässä, on tämä rupsahtanut iho. Käsivarret on tosta aika ylhäältä vähän ryppyset jos ihoa pitkin kuljettaa käsiä. Ei se siis normisti ollessa näy. Allit on pienentyneet niin paljon. Mahassa ja reisissä on sama efekti. Normisti ollessa ei huomaa mitään, mutta joissain asennoissa jne saattaa näyttää ryppyjä. Täytyyks tässä lähtee ryppyvoiteitten ostoon? Maha on vielä löysä. Jos olen kontillani maha roikkuu aika rumasti ja juuri se löysä iho menee rumasti ryppyyn. Olen miettinyt että muuttuuko se siitä sitä mukaa kun läskiä palaa enemmän? Voisi kuvitella.. kun lihaksethan siellä on sitten alla (jossain) ;) Ähh, ei pitäisi ajatella tälläsiä asioita kun ei toi miesystäväkään ole niitä huomannut.. mutta välillä sitä heittäytyy niin itsekriittiseksi.

Kaipaisin ehkä jotain uutta boostia että jaksaisi vetästä loppuun saakka!

Maanantaisoturista tuli urheiluholisti.

Äää. Viime keskiviikkona juoksin testikympin.. siis kokeilin kauan menee juosta se 10 kilometriä että sais jonkinlaista pohja-aikaa sitä Naisten kymppiä varten. Aika oli 1h 6min 48sek - tosin tosta sais varmaan puol minsaa vähentää ainakin kun matto teki omiaan kaks kertaa. Mut olen melko tyytyväinen, koko ajan juoksin nopeuksilla 9-9,5 km/h. Muutenkin on alkanut tuntumaan tässä että oikeesti liikunnasta alkaa tulla huume, se koukuttaa! Vapautuuhan siinä liikkuessa mielihyvää - samaa mielihyvän tunnetta tavotellessa ennen söin.

Aamupaino näyttää 78,9 kg. Aika hiljalleen tippunut joulun ja uuden vuoden jäljiltä, mutta tässä on tammikuussa ollut kaikenlaista.. ja melkeen joka viikonloppu olen jonkin verran herkutellut. Eilen söin runebergintortun, join yhden kuivan siiderin ja sit tulikin se hiilarihimo ja piti syyä leipää - 6 palasta :--) Oltiin siis anoppilassa käymässä. Tänään palasin taas tottuneesti ruotuun, tein tuossa juuri hyvää suolasta piirakkaa karppiohjein. Herranjestas kun se on täyttävää! Nyt sitten vedän vähän tiukemmin noiden hiilareiden kanssa jotta lähtis se kilo viikossa ainakin.

Viime tiistaina Tanita näytti 80,5 kg iltasella. Lihasmassaa en ole onnistunut kadottamaan ainakaan sen jälkeen kun xtra-ryhmään liityin ja aloin karppaamaan. Ruokavalio suojelee aika hienosti lihaksia. Tottakai kun on miinuskaloreilla ja kehosta poistuu nestettä, FFM näyttää siihen alun lukemaan monta kiloa vähemmän, mutta esim. uuden vuoden jälkeen kun menin vaa'alle siinä hiilaripöhössä oli nestettä kerääntynyt kroppaan niin paljon että FFM näytti lähes samaa kun viime syksyn alussa. En tiedä kuinka paljon liikunnan merkitys lihasmassan säilymiseen on, mutta uskoisin salitreenin ja juoksemisen säästävän lihaksia koska ne joutuvat kokoajan kehittämään ja ylläpitämään itseään.

Uusilla Asicsen lenkkareilla on kyllä tosi hyvä juosta. En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa mutta mun polvitukikin on jäänyt liian pieneksi - se valahtaa etenkin juostessa, ja tosta reiden päältä saa melkeen nytkin tungettua sisään. Pitäs vissiin ostaa uus.. mutta hitsi kun ne maksaa yli 30 euroa kappale. Ainakin toi mun rehband, joka on siis tosi hyvä ollut. Ostin tossa karhun polvituen mut se on ihan surkea, ommel menee sellasessa paikassa että se menee polvitaipeeseen ryttyyn ja tuntuu tosi inhottavalta. Uudet farkutkin on jo vähän löystyneet, tosin suurelta osin varmaan siksi koska niitä on käyttänyt, mutta on ihanaa kulkea housuissa jotka istuu! Yeh.

Untill I said "no more"

Siitä tulee huhtikuussa nyt sitten kaikkiaan kolme vuotta kun rupesin tosissani painoa pudottamaan. Vasta viime syksynä pääsin alle 90 kilon. Tänä aikana on tuntunut monta kertaa siltä, että tulen aina olemaan lihava enkä tunne oloani yhtä arvokkaaksi kuin pitäisi tuntea. Viimeiset 10 kiloa tuntuvat nyt kuin unelta - onko ne ikinä mussa olleetkaan? Ehkä se on merkki siitä, että laihduttaminen ei tunnu enää laihduttamiselta, siitä on tullut tapa. Mä olen hyvä tavoissa - ne mut siihen 115 kiloon saikin. Tässä olisi vielä se kymppi matkaa. Huhtikuussa tulee myös vuosi siitä kun aloitin tämän viimeisimmän painon pudotus matkani ja lähdin siitä 105 kilosta liikkeelle. Silloin asetin itselleni tavoitteeksi, että olisin päässyt tavoitepainooni ennen uutta vuotta, mutta huomasin tajunneeni, että se oli epärealistinen tavoite, sillä painonpudotuksen ei voi loppujen lopuksi olettaa sattuvan kuin tykin suusta - onhan mulla mennyt vuosia siinäkin että lihoin.

Osaan myös nykyisin ajatella positiivisesti itsestäni ja elämästäni, laihduttamistakin ajattelen positiivisessa valossa, en stressaa sillä tiedän, että kun syön oikein, minä myös laihdun. Sen todisti viime viikko kun ilman liikuntaakin hävisi 1,4 kiloa. Tässä on vielä matkaa.. mutta jos olette lukeneet aikaisempia juttujani tiedätte, että mulla oli yhtenä tavoitteena mahtua mustiin Leviksiin -eikä mihinkään isoimpiin sellaisiin. Noh. Tässä tein kompromissin ja ostin eilen mustat Lee Cooperit kokoa 32' eli vastaten kokoa 40. Eikä vois hymy irrota herkemmin! Housut on siitä kolmen vuoden takaisesta kutistuneet nyt koosta 52 kokoon 40. Not bad.

70's club says welcome!

Ahh! Vihdoin ja viimein! Vaaka näytti tänään 79,4 kiloa! En voisi olla tyytyväisempi, taas lähempänä tavotetta.. olen jo siinä kymmenyksessä josta se mun tavoitepainokin saattas löytyä! :O

Ajattelin ottaa tavoitteeks tässä nyt sen, että kävisin Ruohonjuuresta hakemassa jauhojenkorvikkeita, eli bake pro:ta, mantelijauhoa ja psylliumia ja voisin kokeilla joitain uusia reseptejä. Kaipaan erityisesti piirakan ja pannukakun tyyppisiä ruokia. Anoppi tulee todennäköisesti ensi viikolla kylään ja ajattelin että voisin tehdä karppiohjein kinkkupiirakkaa ja kahvin kanssa tarjottavaksi sitruunamantelikeksejä. Aijai, leipomista on vähän ehkä ikävä!

Jos ens viikolla sais juoksukengätkin jalkaan, olen koko viikon ollut kipeänä ja flunssassa ni on taas urheileminen jäänyt pois.. vaakaa se ei ilmeisesti tunnu haittaavan kun kiloja on viime sunnuntaihin verrattuna karissut 1,4 kg, sitä en tajua että miten. Tänään huomasin kun istuin sohvalla (oltiin kylässä niin olin vähän siistimmissä vaatteissakin) että kädet menee jotenkin kivasti suppuun tohon mahan päälle - kun se maha on aikalailla kadonnut! Tuli ekaa kertaa sohvalla istuessa sellainen hoikka olo.. sellainen olo sais olla joka päivä ja joka hetki. Kyllä tämä pötsi tässä kevään mittaan jättää hyvästit, lopullisesti!

Flunssa päihitti jälleen

Moneskohan kerta tää on tämän talven aikana kun oon flunssassa? Tällä kertaa meinas kuumettakin pukata. Nokka vuotaa nyt kolmatta päivää kun avonaisesta hanasta. Ihanaa! Ja treenaamiset on jääny taas jäihin. Flunssassa täytyy vaan pitää tarkemmin huoli siitä ruokavaliosta, koska flunssa-aikana se on ainoa mikä ratkaisee.

Kävin tänään vaa'alla kotona. Lukema on summittainen koska mulla on menkat ja oon flunssassa. Kotivaaka näytti TASAN 80 kiloa, ei 79,9....... Äääää! 100 grammasta kiinni etten kuulu 7-kerholaisiin, oi hitsi miten mä sinne tahdon! Joulun jälkeiset pöhöt on siis päihitetty, ja sekin että tuli vieraita toissaviikonloppuna kylään ja tuli herkuteltua leffassa. Vielä olis mun matkalla ainakin se 10 kiloa edessä... takana 35. Voiton puolella siis! Ja mikä ihaninta, silloin kun painoi sen yli 90 kiloa, tuntui ettei tää lopu ikinä, että siihen on ikuisuus kun kohtaa tai ylittää sen maaliviivan, mutta nyt.. mähän jo nään sen maaliviivan! Enää "vaan" 10 kiloa. Vaikka ne istuu varmaan tiukassa ja niiden eteen saattaa joutua töitä tekemään enemmän, olen todella iloinen että se mun asettama päivämäärä 1.4.2012 voi hyvinkin olla se päivämäärä kun mä painana sen 70 kiloa. Henkilökohtaisesti mulle riittää että synttäreihini mennessä 16.4.2012 olisin tuossa tavoitepainossa.

Jos ja kun 16.4 painan ainakin sen 70 kiloa voisin sanoa että vietän näitä synttäreitä 35 kiloa kevyempänä verrattuna edellisvuoteen! Vuodet, kuukaudet, viikot ja varsinkin päivät kuluu niin nopeasti ohitse, että päätöksen muutoksesta voi tehdä ja päättää elää vain päivä ja viikko kerrallaan kunnes on omassa maalissaan. Itse päätin tuolloin että en voi keksiä enää tekosyitä, liikunnalle aijan järjestäminen tuli ensimmäisenä - sille oli löydettävä aikaa. Hyvinpä olen pärjännyt vaikka tuolloin tuntu että ei ehdi liikkumaan. Ruokavaliotani lähdin muuttamaan ja laihdutin ennen xtra-ryhmään liittymistä omin nokkineni noin 10 kiloa entisten painonvartijoiden vihkoillani. Kesä oli todella vaikeaa aikaa lomien ja muiden kesäisten kiusauksien takia (jäätelö, terassit jne), joten kesä meni aikalailla tasapainoillessa.

Kävin eilen hierojalla (flunssassa juu), joka totesi että mulla on todella paljon lihasta jaloissa... eihän siinä voinut kuin hymyillä! Kun se sanoi, että joillakin asiakkailla kädet uppoaa melkein luuhun saakka.. nice.

Tästä on hyvä jatkaa. Tää kevät on oikea päätösten kevät kun on valmistuminenkin tässä edessä.

"Your just a former regret of mine" - disturbed

Maanantaisoturi

Noni. Mä tein sen - ilmottauduin nimittäin Naisten Kympille ja nyt se on juostava kun sinne on ilmottauduttu. Niin ja tilasin sen juoksupaidankin kokoa 36. Pitäisi saada siis 10 cm vyötäröltä pois ennen tätä kohtalokasta neljäsosa maratonia. Ostinpa myös ihan juoksulenkkarit etten riko näitä jalkojani kun alan nyt enemmän sitä juoksemista tekemään.

Plaani olis tällänen:
-Maanantaina: 30 minuutin juoksu + kahvakuulajumppa
-Keskiviikko: 1-1,5 tunnin intervalli 10 minuuttia juosten, 5 kävellen
-Perjantai: 30 minuutin juoksu + kahvakuulajumppa
-Lauantai tai sunnuntai: Tunnin juoksu

Tarkoituksena olisi tehdä puolituntisesta lasten leikkiä ja kasvattaa siis sitä sietokykyä lisää. Kun tätä on noudattanut jonkin aikaa täytyy alkaa käyttämään matosta enemmän kaltevuuksia ja lisätä nopeutta. Ja tehdä sitten siitä helppoa. Kun kelit sallii, siirryn ulos juoksemaan.

Hassua tässä on se, että tuo tavoite on täysin saavutettavissa.

Kaikkein eniten odotan sitä, että pääsisi näistä "joulukiloista" eroon. Vihreää teetä on kulunut aika lailla ja oma vaaka näyttikin että ne nesteet olisi jo lähteneet. Odotan innokkaasti että se vaakalukema alkaisi 7:lla!!! Ärr. Tämänpäiväsestä kahvistunnista sain niin paljon energiaa että odotan vain milloin pääsisi taas salille ja saamaan sen hien pintaan.

"Mikään ei maistu niin hyvältä kuin hoikkuus tuntuu"

She's just a former reflect of mine

Eilen oli ryhmätapaaminen ekaa kertaa joulun ja uudenvuoden välillä. Painoa oli tullut lisää.. mutta rasvamassa vähentynyt 400 grammaa edellisestä, eli kaikki nestettä.

Siinä joulua edeltävän viikon sunnuntaina juoksin salilla tunnin juoksumatolla nopeudella 8,5 km/h. Ajattelin, että siinä 40 minuutissa oli jotain mikä mun piti jättää taakseni - se, että olin ajatellut juoksevani 40 minuuttia johti siihen etten juossut enempää. Tunnin kohdalla tuntui että olisin voinut jatkaa, mutta turha ahmia kerralla liikaa. Kerroin tästä iloisesta happeningista eilen ja ryhmänvetäjä ehdotti että osallistuisin naisten kympille tänä keväänä..! Härregood.

Mulla on ollut jo pitkään mielessä, että mun täytyisi asettaa itelleni joku konkreettinen tavoite ja mietinkin, että se voisi ehkä liittyä siihen juoksemiseen josta oon itelleni löytänyt ihan mukavan harrastuksen - siinä voi kehittyä jatkuvasti. Täytyy pistää se korvan taakse, samana viikonloppuna kun olis myös mun valmistujaiset jos nyt ehdin oparin palauttaa ajoissa.. :D