Huomaa että joulu tulloo kun kokoajan pitäs neuloa. Viikonloppuna sain valmiiksi kaulahuivin, sellaisen pyöreän missä on palmikoita. Sitten tein mummille kynsikkäät joululahjaksi ja nyt on menossa itelle säärystimet. Säärystimissä on jo toinen menossa.. pitää olla ne valmiina kun lähen joulunviettoon pohjoseen että kärsii lenkkeillä!
Eilen huomasin ryhmätapaamisella vaa'alla käydessäni, että se urheilupäivä ei ole paras päivä mennä vaa'alle. Olin siinä pari tuntia ennen käyny juoksemassa 40 minuuttia. Paino ei näyttänyt siis mitään muutosta kaksviikkoseen, vaikka aamupaino on tippunut kaksi kiloa.. rasvamassaa oli hävinnyt kuitenkin. Vetäjä sano että urheillessa nestettä kertyy kroppaan ihan eri tavalla, jopa se pari kiloa. Ihmeissäni olin siitä, että jaksoin juosta niin kauan. Periaatteessa olis voinu jatkaa, mutta siinä 40 minsan ylittämisessä on mulle jotain maagista mikä tuntuu vaikeelta. Jos huomenna?
Kaikkein eniten ihmettelin sitä, että syke ei noussut ekan 15 minuutin aikana yli 150... maksimissaankin se oli vain 167. Muistan sen ensimmäisen 40 minuuttia minkä ikinä juoksin niin sykkeet nousi nopeasti 160 paikkeille ja loppuajan ne huiteli 170-175. Ehkä se on edistystä.
Tilaamani Maanantaisoturit tuli. Tuttuun tapaan piti kirjaa alkaa ahmimaan saman tien ja tänään olen siitä saanut noin 100 sivua koluttua. Ihan hyvää perus asiaa on sisältänyt tähän asti. Ensi alkuun oli lähinnä motivaatiosta, motivoinnista, tavotteista ja päämäärästä.. ennen kaikkea siitä matkasta. Nyt on ollut asiaa ravinnon eri osa-alueista ja niiden merkityksestä, ei pelkästään yleismalkallisesti vaan myös perehtyen. En malta olla lukematta kirjaa loppuun!
Minustakin löytyy maanantaisoturi.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Ruokaa vain nälkään
Tässä taannoin mietin miten valtavia määriä sitä tuli joskus syötyä - ja ei edes nälkään, vaan ihan huvin vuoksi. Saatoin siis syödä "normaalin" ruoan koulussa päivällä, kotona sitten mitä vain sattui käteen. Elin käytännössä leivällä, makaronilla ja jauhelihalla. Olin todella laiska tekemään itselleni ruokaa, tuntui että se ehtii pilaantumaan ennen kun ehtii edes loppua. Mielessä ei silloin käynyt että voisin tehdä pienempiä satseja tai vaikka pakastaa osan... Leipoa tykkäsin ja sitä on ehkä ikävä. Toisaalta ei tee mieli mokkapaloja tai pannukakkua sen suuremmin.
Tänään tein nakkikeittoa karppaajan tyyliin. Vaikka noissa käyttämissäni nakeissa on hiilihydraatteja 2,9g/100g kohden, en syö yleensä keiton tai ylipäätään minkään ruuan kanssa lisukkeita joten en jaksanut asiasta ottaa sen suurempaa haloota.
Kattilaan litra vettä, odottaa että se kiehuu ja lisää joukkoon 2 kasvisliemikuutiota. Kun kuutiot on hajonneet olen lisännyt (pakaste)kasvikset, antanut kiehua hetken ja heitin joukkoon nakit ja purjoa. Annoin kiehua sen aikaa kun näytti että nakit ja kasvikset on lämmenneet tarpeeksi. Hyvää, helppoa ja nopeaa. Samalla periaatteella teen jauhelihakeiton ja kanakeiton, mutta niiden joukkoon olen lisännyt sipulia ja valkosipuliakin. Kalakeiton kanssa laitan kalaliemikuutioita ja sulatejuustoa (on muuten törkeän hyvää). Keittojen hienous on siinä, että vaihtelemalla saa uutta ja silti se on tosi nopea tehdä.
Salaatteja on tullut tehtyä myös, vaihdoin perus lehtisalaatin jäävuorisalaattiin ja sitä laitan yleensä aika reilusti. Tykkään minitomaateista joten niitä iso kourallinen ja noin puolikas kurkku. Paprikaa joukkoon maun mukaan ja välillä olen raastanut joukkoon myös porkkanaa. Se antaa salaatille väriä ja makua. Myös viinirypäleet kohtuullisesti käytettynä sopivat salaattiin mainiosti. Kanafileet on aivan ihania salaatin kanssa ja kanan kanssa salaattia syödessä laitan joukkoon myös aurajuustoa. Siis ruokaisa salaatti. Kaupasta saa valmiiksi liekitettyä hyvää kalaa tai sen puuttuessa tonnikalaa. Itse käytän tonnikalaa öljyssä maun vuoksi ja siksi että siitä saa helposti sitä öljyä ja makua salaattiin. Mausteina saatan käyttää hillitysti sitruunapippuria (itselläni on suolatonta) ja ruohosipulia jne. Salaattienkin hienous on siinä, että niiden muuntelussa vain taivas on rajana.
Karpin keittokirjassa ja karpin ateriakirjassa oli hyvä lihapullien ohjeita joista yhtä jo kokeilinkin. Siinä korppujauho/vesi koostumus korvattiin tuorejuustolla. Karpin keittokirjasta kokeilin myös minestronekeittoa josta tuli todella hyvää. Viime viikolla löysin hiidenhuman blogista aivan ihania ohjeita joita pitää päästä kokeilemaan. Mieleni on jo pitkään tehnyt kokeilla mm. jotain muusin tyyppistä, se kun sopii kivasti erilaisten kastikkeiden ja lihojen kanssa. Löysin hyvän ohjeen kukkakaalimuussiin jota täytyy kokeilla kunhan ehtii :>
Omat ruokatottumukset on siis muuttuneet aika rytinällä. Teen edelleen smoothieita n. kerran päivässä (välilä olen laiska ja syön vain rahkaa ja marjoja). Kokeilin laittaa smoothieeseen Bonaquan villivadelmaa ja raparperi-mansikkaa - toimii! Vissy antoi todella hyvää makua smoothieeseen :)
Mun vakio smoothiet menee näin:
Blenderiin loraus (0,5-1dl) vissyä tai maitoa
1 prk maitorahkaa
makeutusta
marjoja n. 100-200g, itse käytän vadelmia ja mansikoita. Kaupan mustikat on sokeroituja ja siksi en käytä niitä.
Lisäksi välillä käytän chia-siemeniä.
Iltapalalla yleensä tulee varioitua. Olen viimeaikoina syönyt karppisen leipää muutaman viipaleen juuston ja kurkun kanssa. Leipää on näes vähän ikävä eikä smoothieitakaan jaksa aina olla tekemässä. Leipäpalojen kanssa yleensä mutustan myös minitomaatteja.
Kananmunaa pitäisi opetella ehkä enemmän käyttämään, en oikein ole koskaan tottunut sitä syömään joten makuun on aika vaikea totutella. Kananmuna menee kuitenkin ns. munakaspitsan muodossa aika kivasti.
Puolentoista tunnin päästä kahvakuulailemaan!
Tänään tein nakkikeittoa karppaajan tyyliin. Vaikka noissa käyttämissäni nakeissa on hiilihydraatteja 2,9g/100g kohden, en syö yleensä keiton tai ylipäätään minkään ruuan kanssa lisukkeita joten en jaksanut asiasta ottaa sen suurempaa haloota.
Kattilaan litra vettä, odottaa että se kiehuu ja lisää joukkoon 2 kasvisliemikuutiota. Kun kuutiot on hajonneet olen lisännyt (pakaste)kasvikset, antanut kiehua hetken ja heitin joukkoon nakit ja purjoa. Annoin kiehua sen aikaa kun näytti että nakit ja kasvikset on lämmenneet tarpeeksi. Hyvää, helppoa ja nopeaa. Samalla periaatteella teen jauhelihakeiton ja kanakeiton, mutta niiden joukkoon olen lisännyt sipulia ja valkosipuliakin. Kalakeiton kanssa laitan kalaliemikuutioita ja sulatejuustoa (on muuten törkeän hyvää). Keittojen hienous on siinä, että vaihtelemalla saa uutta ja silti se on tosi nopea tehdä.
Salaatteja on tullut tehtyä myös, vaihdoin perus lehtisalaatin jäävuorisalaattiin ja sitä laitan yleensä aika reilusti. Tykkään minitomaateista joten niitä iso kourallinen ja noin puolikas kurkku. Paprikaa joukkoon maun mukaan ja välillä olen raastanut joukkoon myös porkkanaa. Se antaa salaatille väriä ja makua. Myös viinirypäleet kohtuullisesti käytettynä sopivat salaattiin mainiosti. Kanafileet on aivan ihania salaatin kanssa ja kanan kanssa salaattia syödessä laitan joukkoon myös aurajuustoa. Siis ruokaisa salaatti. Kaupasta saa valmiiksi liekitettyä hyvää kalaa tai sen puuttuessa tonnikalaa. Itse käytän tonnikalaa öljyssä maun vuoksi ja siksi että siitä saa helposti sitä öljyä ja makua salaattiin. Mausteina saatan käyttää hillitysti sitruunapippuria (itselläni on suolatonta) ja ruohosipulia jne. Salaattienkin hienous on siinä, että niiden muuntelussa vain taivas on rajana.
Karpin keittokirjassa ja karpin ateriakirjassa oli hyvä lihapullien ohjeita joista yhtä jo kokeilinkin. Siinä korppujauho/vesi koostumus korvattiin tuorejuustolla. Karpin keittokirjasta kokeilin myös minestronekeittoa josta tuli todella hyvää. Viime viikolla löysin hiidenhuman blogista aivan ihania ohjeita joita pitää päästä kokeilemaan. Mieleni on jo pitkään tehnyt kokeilla mm. jotain muusin tyyppistä, se kun sopii kivasti erilaisten kastikkeiden ja lihojen kanssa. Löysin hyvän ohjeen kukkakaalimuussiin jota täytyy kokeilla kunhan ehtii :>
Omat ruokatottumukset on siis muuttuneet aika rytinällä. Teen edelleen smoothieita n. kerran päivässä (välilä olen laiska ja syön vain rahkaa ja marjoja). Kokeilin laittaa smoothieeseen Bonaquan villivadelmaa ja raparperi-mansikkaa - toimii! Vissy antoi todella hyvää makua smoothieeseen :)
Mun vakio smoothiet menee näin:
Blenderiin loraus (0,5-1dl) vissyä tai maitoa
1 prk maitorahkaa
makeutusta
marjoja n. 100-200g, itse käytän vadelmia ja mansikoita. Kaupan mustikat on sokeroituja ja siksi en käytä niitä.
Lisäksi välillä käytän chia-siemeniä.
Iltapalalla yleensä tulee varioitua. Olen viimeaikoina syönyt karppisen leipää muutaman viipaleen juuston ja kurkun kanssa. Leipää on näes vähän ikävä eikä smoothieitakaan jaksa aina olla tekemässä. Leipäpalojen kanssa yleensä mutustan myös minitomaatteja.
Kananmunaa pitäisi opetella ehkä enemmän käyttämään, en oikein ole koskaan tottunut sitä syömään joten makuun on aika vaikea totutella. Kananmuna menee kuitenkin ns. munakaspitsan muodossa aika kivasti.
Puolentoista tunnin päästä kahvakuulailemaan!
lauantai 10. joulukuuta 2011
Kepenee ja kapenee
Otin tuon oikeanpuoleisen kuvan jo viimeviikolla ja jahkailin uskallanko tälläistä vertailua laittaa mutta cassusta inspiroituen ajattelin uskaltaa. Noiden kuvien välissä on 23 kiloa. Tissit on pienentyneet tässä viimeisen 10 kilon aikana kun yhdet hyvät rintsikatkin jäi liian isoiksi. Toivottavasti muutkin huomaa eroa noissa kuvissa :--)
Minut tuntien tuo valkoinen paita on aika erikoista mutta on hyvä paita päällä. Yksi niistä harvoista jotka istuu hyvin. Lempivärit kun ovat musta, harmaa, ruskea ja vivahteina punainen ja sininen...
Kjäh.
Harmittaa kun ei ole sellaista kuvaa jossa painoin sen 115 kiloa. Täytyy tutuilta kysellä jos jollakulla olis koneellaan... sitä odotellessa :--)
Ja nyt! Pikkujouluvalmisteluihin! Ovatkohan kovin erilaiset muihin verrattuna kun nämä on meidän kuntosalin pikkujoulut...
Tiptaptiptap.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Feed the rain
Musta on hienoa kun muistaa hyviä kappaleita joita on joskus tullut kuunneltua - tai artisteja. Liian usein tulee kulutettua joku biisi/artisti puhki siten, että sitä jaksaa kuunnella seuraavan kerran vuoden päästä. Nyt kävi taas niin, tuli himo kuunnella taas Poets of the Fall-Carnival of rust:ia..
Mä olen ollu lukioon saakka koulukiusattu millon mistäkin syystä. Usein siksi, että uskalsin ilmasta mielipiteeni. Mun täytyy nostaa hattua siitä, että selvisin (suhteellisen) selväjärkisenä. On ihmeellistä mitä lapset ja nuoret saa aikaan usein ajattelemattomuuttaan. Mä joskus mietin että olisinko mä ikinä lähteny tähän ylipainokierteeseen jos olisin tuntenut riittäväni sellaisena kuin olen. Mua kiusattiin siksi, että olin sitä mitä olin. Ja mä söin - koska se tuntui hyvältä ja sillä jotenkin palkitsin ja hoivasin itseäni. Mä olin aika mestari piilottamaan sen myös mun vanhemmilta. Karkkipussi kulki hienosti repussa koulun jälkeen omaan huoneeseen ja osasin odottaa sitä hetkeä että sen uskaltaa avata ääneti. Samoin kun oman huoneen roskiksen kävin tyhjentämässä, tein sen aina silloin kun pihan roskis oli mahdollisimman tyhjä.
Mun tilanteessa kävi silleen, että jouduin vaihtamaan luokkaa sen kiusaamisen vuoksi koska mä en suostunu menemään enää kouluun. Sain 8-luokalla rehtorilta erikoisluvan olla menemättä niille tietyille tunneille joilla se kiusaaminen levis käsistä. 9-luokalla olinkin sit eri luokalla. Hienoa siirtää se kiusattu pois ja jättää itse ongelma käsittelemättä.
Se on aika ihmeellistä miten se sillon itketti ja suretti, mutta mitä vanhemmaks mä kasvoin sitä enemmän mä aloin huomata sen vaikutukset itessäni. En mä uskonu sillon että kantaisin niitä haavoja näin pitkään. Pitkään haasteiden edessä mä luovutin ja keksin tekosyitä. Mä olen aika mestari keksimään tekosyitä. Nyt mun täytyy löytää keino miten mä voin sen lopettaa. Mä näin maailman niin, että se oli kääntynyt mua vastaan ja useesti mä pidin itteeni siinä uhrin asemassa. Koska musta tuntui pahalta, mä paikkasin sitä pahaa oloa herkuttelemalla. Simppeliä.
Mä kävin ehkä henkisesti kaikkein suurimman remontin kun mä olin 19-ja 20 ikävuoden taitteessa. Multa päättyi sillon parisuhde. Olin exäni tuntenut yli 3 vuotta. Sillon mä kävin mielessäni läpi sitä, miten mä annoin itseni rupsahtaa ja lihoa niin kamalasti sinä aikana. Mä yritin muuttaa sitä suuntaa liikunnalla mutta ei mulla ollut oikeita keinoja. Mä tunsin itseni sillon eron aika niin paskaksi kun vaan voi tuntea. Asuin kaiken lisäks yksin vieraalla paikkakunnalla jonne olin tämän perässä muuttanut. Sillon tuntui että seinät alkaa kaatumaan päälle. Mä olin niin vitun yksin.
Mä sain itteeni sen verran niskasta kiinni, että menin meidän terveydenhoitajalle kertomaan tapahtumista ja sanoin että mä en vaan jaksanut enää. Sieltä mut sitten ohjattiin nuorisopsykologille jonka kanssa kävin keskustelemassa muutamia kertoja. Sain siitä sellasta voimaa, että pystyin jollain tavalla jättämään menneisyyden taakseni ja jatkamaan eteenpäin.
Sen eron jälkeen mä lihoin vielä alle puolessa vuodessa yli 10 kiloa. Vaaka näytti lähemmäs 115 kiloa. Kävin siinä sitten terveystarkastuksessa kun e-pillereitä olin uudelleen hakemassa. Verenpaine näytti 146/98. Olin täyttänyt tuolloin 20. Aloin ensi kertaa oikeasti miettimään mun tulevaisuutta, ja sitä että en mä tahdo viettää sitä niin, että olen ylipainoinen ja sairas.
Mun potkun sain mutsiltani, joka oli mulle jaksanut jankuttaa kyllä kyllästymiseen saakka siitä, että pitäisi laihduttaa. Se potku oli KG-lehden artikkeli näistä onnistumistarinoista. Siinä oli nuori nainen joka oli laihduttanut pussikeitoilla 45 kiloa. Mä alotin seuraavalla viikolla ne liemet.
Liemiä vetelin ensin 6 viikkoa jonka jälkeen pidin taukoa reilun kuukauden. Sen tauon aikana paino ei tippunut, mutta ei myöskään noussut takas. Tauon jälkeen aloitin liemet uudelleen n. 6 viikoksi. Sen kesän aikana (2009) laihdutin lähes 25 kiloa. Sain sen painon pidettyä kunnes tapasin tämän nykyisen mieheni. Aloin "huomaamatta" lihoa takaisin vuoden 2010 aikana. Tänä keväänä vaaka näytti 105 kiloa enkä ollut uskoa sitä! TAAS sama kuvio! Päätin, että nyt saa loppua.
Aloitin liikkumisen uudelleen ja sainkin kesän alkuun mennessä pudotettua sen 10 kiloa. Kesän ajan paino seilaili siinä 93-95 kilon välissä. Oli lomia ja juhlia jne. Tänä syksynä kun muutettiin ajattelin, että nyt aloitan ihan oikeasti ja aktiivisesti sen painon pudottamisen uudelleen. Asetin tavoitteeksi, että ensi kevääseen mennessä painaisin 70 kiloa. Ensin treenasin salilla itsekseni ja sitten päätin, että liityn xtra-ryhmään ihan vaan sen henkisen tuen ja seuraamisen vuoksi. Tuntuu hyvältä, että on joku joka valvoo tätä projektia.
Liemiä en tahtonut aloittaa uudelleen sen aikaisemman kokemuksen vuoksi. Aloitin karppaamaan. Oikeastaan olen todella tyytyväinen päätökseeni, koska nyt joudun oikeasti miettimään mitä syön. Mun on pakko miettiä etukäteen syömisiäni jonka ansiosta olen alkanut tekemään ihan uusia ruokia joista huomaan pitäväni. Uskallan kokeilla uutta - ja silti paino tippuu.
Vielä olisi siihen 70 kiloon matkaa se 12-13 kiloa. Joulu on tässä välissä mutten anna sen lannistaa. Olen ylpeä saavutuksistani ja siitä, että olen pystynyt tähän enkä malta odottaa sitä päivää kun huomaan oikeasti olevani ihannepainossani!
Tsemppiä!
Mä olen ollu lukioon saakka koulukiusattu millon mistäkin syystä. Usein siksi, että uskalsin ilmasta mielipiteeni. Mun täytyy nostaa hattua siitä, että selvisin (suhteellisen) selväjärkisenä. On ihmeellistä mitä lapset ja nuoret saa aikaan usein ajattelemattomuuttaan. Mä joskus mietin että olisinko mä ikinä lähteny tähän ylipainokierteeseen jos olisin tuntenut riittäväni sellaisena kuin olen. Mua kiusattiin siksi, että olin sitä mitä olin. Ja mä söin - koska se tuntui hyvältä ja sillä jotenkin palkitsin ja hoivasin itseäni. Mä olin aika mestari piilottamaan sen myös mun vanhemmilta. Karkkipussi kulki hienosti repussa koulun jälkeen omaan huoneeseen ja osasin odottaa sitä hetkeä että sen uskaltaa avata ääneti. Samoin kun oman huoneen roskiksen kävin tyhjentämässä, tein sen aina silloin kun pihan roskis oli mahdollisimman tyhjä.
Mun tilanteessa kävi silleen, että jouduin vaihtamaan luokkaa sen kiusaamisen vuoksi koska mä en suostunu menemään enää kouluun. Sain 8-luokalla rehtorilta erikoisluvan olla menemättä niille tietyille tunneille joilla se kiusaaminen levis käsistä. 9-luokalla olinkin sit eri luokalla. Hienoa siirtää se kiusattu pois ja jättää itse ongelma käsittelemättä.
Se on aika ihmeellistä miten se sillon itketti ja suretti, mutta mitä vanhemmaks mä kasvoin sitä enemmän mä aloin huomata sen vaikutukset itessäni. En mä uskonu sillon että kantaisin niitä haavoja näin pitkään. Pitkään haasteiden edessä mä luovutin ja keksin tekosyitä. Mä olen aika mestari keksimään tekosyitä. Nyt mun täytyy löytää keino miten mä voin sen lopettaa. Mä näin maailman niin, että se oli kääntynyt mua vastaan ja useesti mä pidin itteeni siinä uhrin asemassa. Koska musta tuntui pahalta, mä paikkasin sitä pahaa oloa herkuttelemalla. Simppeliä.
Mä kävin ehkä henkisesti kaikkein suurimman remontin kun mä olin 19-ja 20 ikävuoden taitteessa. Multa päättyi sillon parisuhde. Olin exäni tuntenut yli 3 vuotta. Sillon mä kävin mielessäni läpi sitä, miten mä annoin itseni rupsahtaa ja lihoa niin kamalasti sinä aikana. Mä yritin muuttaa sitä suuntaa liikunnalla mutta ei mulla ollut oikeita keinoja. Mä tunsin itseni sillon eron aika niin paskaksi kun vaan voi tuntea. Asuin kaiken lisäks yksin vieraalla paikkakunnalla jonne olin tämän perässä muuttanut. Sillon tuntui että seinät alkaa kaatumaan päälle. Mä olin niin vitun yksin.
Mä sain itteeni sen verran niskasta kiinni, että menin meidän terveydenhoitajalle kertomaan tapahtumista ja sanoin että mä en vaan jaksanut enää. Sieltä mut sitten ohjattiin nuorisopsykologille jonka kanssa kävin keskustelemassa muutamia kertoja. Sain siitä sellasta voimaa, että pystyin jollain tavalla jättämään menneisyyden taakseni ja jatkamaan eteenpäin.
Sen eron jälkeen mä lihoin vielä alle puolessa vuodessa yli 10 kiloa. Vaaka näytti lähemmäs 115 kiloa. Kävin siinä sitten terveystarkastuksessa kun e-pillereitä olin uudelleen hakemassa. Verenpaine näytti 146/98. Olin täyttänyt tuolloin 20. Aloin ensi kertaa oikeasti miettimään mun tulevaisuutta, ja sitä että en mä tahdo viettää sitä niin, että olen ylipainoinen ja sairas.
Mun potkun sain mutsiltani, joka oli mulle jaksanut jankuttaa kyllä kyllästymiseen saakka siitä, että pitäisi laihduttaa. Se potku oli KG-lehden artikkeli näistä onnistumistarinoista. Siinä oli nuori nainen joka oli laihduttanut pussikeitoilla 45 kiloa. Mä alotin seuraavalla viikolla ne liemet.
Liemiä vetelin ensin 6 viikkoa jonka jälkeen pidin taukoa reilun kuukauden. Sen tauon aikana paino ei tippunut, mutta ei myöskään noussut takas. Tauon jälkeen aloitin liemet uudelleen n. 6 viikoksi. Sen kesän aikana (2009) laihdutin lähes 25 kiloa. Sain sen painon pidettyä kunnes tapasin tämän nykyisen mieheni. Aloin "huomaamatta" lihoa takaisin vuoden 2010 aikana. Tänä keväänä vaaka näytti 105 kiloa enkä ollut uskoa sitä! TAAS sama kuvio! Päätin, että nyt saa loppua.
Aloitin liikkumisen uudelleen ja sainkin kesän alkuun mennessä pudotettua sen 10 kiloa. Kesän ajan paino seilaili siinä 93-95 kilon välissä. Oli lomia ja juhlia jne. Tänä syksynä kun muutettiin ajattelin, että nyt aloitan ihan oikeasti ja aktiivisesti sen painon pudottamisen uudelleen. Asetin tavoitteeksi, että ensi kevääseen mennessä painaisin 70 kiloa. Ensin treenasin salilla itsekseni ja sitten päätin, että liityn xtra-ryhmään ihan vaan sen henkisen tuen ja seuraamisen vuoksi. Tuntuu hyvältä, että on joku joka valvoo tätä projektia.
Liemiä en tahtonut aloittaa uudelleen sen aikaisemman kokemuksen vuoksi. Aloitin karppaamaan. Oikeastaan olen todella tyytyväinen päätökseeni, koska nyt joudun oikeasti miettimään mitä syön. Mun on pakko miettiä etukäteen syömisiäni jonka ansiosta olen alkanut tekemään ihan uusia ruokia joista huomaan pitäväni. Uskallan kokeilla uutta - ja silti paino tippuu.
Vielä olisi siihen 70 kiloon matkaa se 12-13 kiloa. Joulu on tässä välissä mutten anna sen lannistaa. Olen ylpeä saavutuksistani ja siitä, että olen pystynyt tähän enkä malta odottaa sitä päivää kun huomaan oikeasti olevani ihannepainossani!
Tsemppiä!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Maanantaisoturi?
Sunnuntaina rakas puolikkaani selosti tossa vieressä että kuinka sen tekee mieli sulkaata.. varmaan puoli tuntia. Siinä sit kuuntelin ja sanoinkin pariin otteeseen että hei pliis... No se meni sit siihen että mä en jaksanu enää taistella sitä yli kahden viikon kestänyttä suklaanhimoa (joulujoulu) ja kävelin tohon alepaan. Sit muistin niistä puheista mitä ryhmässä on sanottu että jos ottaa ni pitää ottaa ja kunnolla. Olen aina ollut tunnollinen oppilas ja sen fazerin sinisen lisäks matkaan lähti sipsejä, karkkia ja berliinin munkki. Niiden jälkeen kupoli oli aika täys ja pyöree, mahasta väänsi mutta illalla vedin naamaan vielä paahtoleipää - siis sitä tavallista vaaleaa. Tänään kävin tossa hetki sitten puntarilla ja silti on viikon aikana kilo tipahtanut. Ja liikuntaa en ole harrastanu kun olin kippee. Ens viikkoo ottellessa...
Laitoin tilaukseen uuden kirjan joka kertoo VHH:sta nimeltään "maanantaisoturit". Mun kantiskirjakaupasta adlibrissista sen sai halvimmalla. Ihan mielenkiinnolla odotan millasta juttua siinä on ku se kertoo vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja sen lisäksi kahvakuulailusta.. kuin mulle tehty kirja siis :>
Toinen positiivinen asia on että sain viimein mentyä käymään théhuoneessa tuolla helsingin keskustassa. Olin sen citydeal kortin ostanu sinne ni käväsin hakees vihreetä teetä ja mustikkateetä pukinkonttiin ja vihreetä teetä itelleniki. Pitää kyl hakee sitä lisää koska en oo ikinä juonu niin hyvää vihreetä teetä! tosi miedon makusta ja aivan taivaallista jos laittaa tilkkasen hunajata.
Tässä olis vielä kaks viikkoo että lähen sinne pohjois-karjalaan viettämään joulua ja kunnianhimoseen tavotteeseen olis vielä matkaa. Huh. Mut ei turhaa stressiä, pääasia että suunta on oikea :>
lauantai 3. joulukuuta 2011
Läpi vaikka harmaan kiven
Noni, eilen oli sitten työporukan kanssa viimesten virkistysrahojen käyttö. Mentiin keilaamaan ja siitä sitten sellaseen fiininpään ravintolaan. Kelaamassa join vissyä ja raflassa aluruoaks otin salaattia ja pääruuaksi hirveä kahdella tapaa; pihvinä ja paistina. Lisukkeita siinä ei kauheesti ollu. "Jälkiruoaksi" otin sit ihan vaan vihreää teetä - täytyy olla itestä ylpee ku vierustoverit veti suklaakakkua. Annoksethan oli aika pieniä et se oli sellanen tyylillä nakkikioskin kautta kotiin.. mut mikäs siinä ku ei ite tarvinnu maksaa. Vatsalaukku on pienentyny varmaan ihan kivasti ku ei tullu nälän tunnetta sen jälkeen mut en ollu kuitenkaan "täysi".
Kurkku alkaa vasta nyt tervehtymään. Täytyy olla kuitenkin onnellinen etten saanu sitä perinteistä streptokokkia tähän väliin. Huomenna meen ehkä salille mut viimestään sit maanantaina läski lätisee kahvakuulassa pitkästä aikaa. Ruokailun suhteen on täytyny olla ehkä vähän tarkempi kyllä ku ei oo liikkunu niin kauheesti.
Hitsiläinen kun ei malttais oottaa sitä joulua.
Kurkku alkaa vasta nyt tervehtymään. Täytyy olla kuitenkin onnellinen etten saanu sitä perinteistä streptokokkia tähän väliin. Huomenna meen ehkä salille mut viimestään sit maanantaina läski lätisee kahvakuulassa pitkästä aikaa. Ruokailun suhteen on täytyny olla ehkä vähän tarkempi kyllä ku ei oo liikkunu niin kauheesti.
Hitsiläinen kun ei malttais oottaa sitä joulua.
torstai 1. joulukuuta 2011
Joulu on jo ovella
Vieläkin kurkkukipuilen :< kahvis jää huomiseltakin väliin. Mennään työporukan kanssa keilaamaan ja syömään johonkin hienoon ravintolaan. Tutkin sitä menuuta ni pitää taas olla se fiini asiakas joka haluaa muutoksia ateriaansa...
Joo, siis liikuntaa en oo sit harrastanu viikkoon. Poikkeuksena tietysti arkiliikunta ja pasilan aseman tuomat haasteet. Olo on suhteellisen läski vaikka syönyt olen ihan normaalisti.. siis niinkun tähänkin asti. Mielenkiintosta nähdä miten sitä painoa tippuu kun ei liiku. Viimeks tosin sillon melkeen heti kun alotin xtrassa olin vielä pahemmassa flunssassa, sillon en voinu melkeen puoleentoista viikkoon harrastaa liikuntaa. Tää on vissiin ajastettu juttu aina sillon kun ite haluis liikkuu eniten niin ei voi..
Joulu on jo ovella.. ja vielä olis kiloja tiputettavana. Mulla on sellaset oudot ajatukset siitä välitavotteesta ja siitä saavutanko sitä. Siihen kyl vaikuttaa aika paljon tää liikkumattomuus. Meidän ryhmässä on tahti ollu aika pientä. Minä, joka olen syönyt ruokaa ihan koko ajan pidän "kärkipaikkaa" erään toisen hieman nuoremman naisen kanssa. Olen ihmetellyt kokoajan, että miten he eivät laihdu nopeampaa vaikka ovat niillä keitoilla olleet koko tämän ajan... se on se aineenvaihdunta. Saan kiittää läskejäni siitä että ne ovat hyviä palamaan. Niin.. ja rasva tarttee rasvaa palamiseen.
Mua ärsyttää se, että oon tullu tälle omalle laihtumiselleni sokeaks. Mä en näe sitä laihtumista konkreettisena kuin vaa'alla. Okei joo, farkut ne löystyy mutta sit mietin et jos ne pesis ni ne olis taas piukemmat.. ärr. pitäs varmaan ottaa itestään valokuvia ja laittaa ne niiden alkukuvien kans rinnakkain. Sen vois kyllä tehdä.
Joulua odotellen.. ihanaa kun pääsee viimein sitten rentoutumaan!!! Vielä reilu kaks viikkoa ja pahin paskavuori on takanapäin (koulua meinaan).
Joo, siis liikuntaa en oo sit harrastanu viikkoon. Poikkeuksena tietysti arkiliikunta ja pasilan aseman tuomat haasteet. Olo on suhteellisen läski vaikka syönyt olen ihan normaalisti.. siis niinkun tähänkin asti. Mielenkiintosta nähdä miten sitä painoa tippuu kun ei liiku. Viimeks tosin sillon melkeen heti kun alotin xtrassa olin vielä pahemmassa flunssassa, sillon en voinu melkeen puoleentoista viikkoon harrastaa liikuntaa. Tää on vissiin ajastettu juttu aina sillon kun ite haluis liikkuu eniten niin ei voi..
Joulu on jo ovella.. ja vielä olis kiloja tiputettavana. Mulla on sellaset oudot ajatukset siitä välitavotteesta ja siitä saavutanko sitä. Siihen kyl vaikuttaa aika paljon tää liikkumattomuus. Meidän ryhmässä on tahti ollu aika pientä. Minä, joka olen syönyt ruokaa ihan koko ajan pidän "kärkipaikkaa" erään toisen hieman nuoremman naisen kanssa. Olen ihmetellyt kokoajan, että miten he eivät laihdu nopeampaa vaikka ovat niillä keitoilla olleet koko tämän ajan... se on se aineenvaihdunta. Saan kiittää läskejäni siitä että ne ovat hyviä palamaan. Niin.. ja rasva tarttee rasvaa palamiseen.
Mua ärsyttää se, että oon tullu tälle omalle laihtumiselleni sokeaks. Mä en näe sitä laihtumista konkreettisena kuin vaa'alla. Okei joo, farkut ne löystyy mutta sit mietin et jos ne pesis ni ne olis taas piukemmat.. ärr. pitäs varmaan ottaa itestään valokuvia ja laittaa ne niiden alkukuvien kans rinnakkain. Sen vois kyllä tehdä.
Joulua odotellen.. ihanaa kun pääsee viimein sitten rentoutumaan!!! Vielä reilu kaks viikkoa ja pahin paskavuori on takanapäin (koulua meinaan).
tiistai 29. marraskuuta 2011
Kuulumisia
No sitten perjantain jälkeen iski aika kova kurkkukipu joka onkin estäny tähän asti suuremman liikunnan.. kahvis jäi väliin eilen :< Noh, tänään oli kuitenkin tapaaminen meidän ryhmän kanssa, paino näytti TANITAlla 84,4 kg eli vähän mitä uumoilinkin. Kahden viikon takaiseen siis (ilta)paino on tipahtanut kaksi kiloa ja tästä 1,7 kg rasvaa \,,/
Vielä reilut nelisen kiloa niin olisin virallisesti siinä välitavoitteessa, mulle kyllä riittää jos aamupaino on siinä 80 kilossa ennen jouluaattoa. Täytyy sanoa että oon kyllä tyytyväinen tähän edistykseen ja siihen mitä oon tähän mennessä saavuttanu. Fiilis on hyvä, eteenpäin mennään ja viikkoja jää taakse hirveää vauhtia. Kohta se joulukin on..
Tip tap, tipe tipe tip tap.
Vielä reilut nelisen kiloa niin olisin virallisesti siinä välitavoitteessa, mulle kyllä riittää jos aamupaino on siinä 80 kilossa ennen jouluaattoa. Täytyy sanoa että oon kyllä tyytyväinen tähän edistykseen ja siihen mitä oon tähän mennessä saavuttanu. Fiilis on hyvä, eteenpäin mennään ja viikkoja jää taakse hirveää vauhtia. Kohta se joulukin on..
Tip tap, tipe tipe tip tap.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Voi polvi minkä teit
Eilen olin kahvakuulajumpassa ja kun kyykkyjä alettiin tekemään tunsin vasemmassa polvessa sellasen naksahduksen ja polven päältä alkoi kiristämään kun yritin kyykkyyn mennä. Sitä liikettä en voinut jatkaa mutta muita liikkeitä se ei haitannut.. onneksi. Tuohan juontaa sieltä kun toukokuussa zumbatunnilla astuin samaisella jalalla vinoon (polvi ja jalkaterä eri suuntiin) ja silloin se poksahti ihan kunnolla. Silloin ei tuntenut kipua tai mitään joten jatkoin sen tunnin loppuun... kun se oli ohi ja lähdin pukukopeille huomasin että se ei ollut hyvä idea. En voinut laskea painoa ollenkaan vasemmalle jalalle sen jälkeen about kahteen viikkoon. Menin eirkoislääkärille joka totesi että oli hyvin vähästä kiinni ettei olisi polvilumpio lähtenyt sijoiltaan. Ja samalla kuulin että mulla on suhteellisen löysät nivelet ja pitäisi vahvistaa näitä suuria jalkojen lihaksia jottei se menisi paikoiltaan helposti. Sen jälkeen olen käyttänyt salilla ja oikeastaan kaikessa liikunnassa sellaista polvitukea.
Toi koipi ei viimeseen kuukauteen ole oireillu ollenkaan ja rohkenin sitten jättää sen polvituen pois muutamia kertoja. Sekään ei ollut hyvä idea. Pari päivää sitten aloin tuntemaan sellaista pientä tinnitystä tossa polven päällä (eli tunsin että se on rasittunut) joten eilen oli taas se polvituki vaikka siitä huolimatta se naksahti. Humm. Pitää nyt pitää vähän matalammalla rasituksella tota jalkaa ettei se mee yhtä pahasti ku sillon kesällä. Se kyllä pilais tän mun hyvän liikunta draivin ihan kokonaan.
Oma vaaka näytti tänä aamuna menkoista huolimatta 83,5 kiloa :> Siihen viime perjantaiseen pikkujoulupöhöön nähden siis -2,6 kiloa. Wohoo! Enää 3,5 kiloa siihen mun välitavoitteeseen, saa nähdä mitä se Tanita sanoo sitten tiistaina.
Limpparia en oo juonut, vissyä jonkin verran mutta enimmäkseen teetä ja vettä. Olen huomannut huomattavia eroja mun tilin tyhjenemistahdissa O.o 1 kuppi teetä maksaa 0,7 euroa ja limukka 1,6 euroa. you can do the math. Päivittäin koulussa ostan 1-2 kupillista rooibos spice:a ja siihen tilkkasen maitoa, hitto et on hyvää teetä se. Limua saatoin ostaa 2-3 pullollista päivän aikana helpostikkin.
Mitäs muuta, kissa on lopettanut puklailun ja makaa tyytyväisenä miesystävän läppärin päällä tällä hetkellä. Sillon kun käytin omaa läppäriä vielä niin toi saatto kesken kaiken kävellä sen läppäimistön päältä, kerran se sit käveli siitä silleen että en enää päässy windowsin kautta kirjautumaan hotmailin sähköpostiin.. :---D siinä on selkeesti datailijan vikaa.
Jospa tänään jaksais mennä vaikka tekee sellasen rennon(niin varmaan) treenin tohon salille. Venytellä pitäis ainakin.
Toi koipi ei viimeseen kuukauteen ole oireillu ollenkaan ja rohkenin sitten jättää sen polvituen pois muutamia kertoja. Sekään ei ollut hyvä idea. Pari päivää sitten aloin tuntemaan sellaista pientä tinnitystä tossa polven päällä (eli tunsin että se on rasittunut) joten eilen oli taas se polvituki vaikka siitä huolimatta se naksahti. Humm. Pitää nyt pitää vähän matalammalla rasituksella tota jalkaa ettei se mee yhtä pahasti ku sillon kesällä. Se kyllä pilais tän mun hyvän liikunta draivin ihan kokonaan.
Oma vaaka näytti tänä aamuna menkoista huolimatta 83,5 kiloa :> Siihen viime perjantaiseen pikkujoulupöhöön nähden siis -2,6 kiloa. Wohoo! Enää 3,5 kiloa siihen mun välitavoitteeseen, saa nähdä mitä se Tanita sanoo sitten tiistaina.
Limpparia en oo juonut, vissyä jonkin verran mutta enimmäkseen teetä ja vettä. Olen huomannut huomattavia eroja mun tilin tyhjenemistahdissa O.o 1 kuppi teetä maksaa 0,7 euroa ja limukka 1,6 euroa. you can do the math. Päivittäin koulussa ostan 1-2 kupillista rooibos spice:a ja siihen tilkkasen maitoa, hitto et on hyvää teetä se. Limua saatoin ostaa 2-3 pullollista päivän aikana helpostikkin.
Mitäs muuta, kissa on lopettanut puklailun ja makaa tyytyväisenä miesystävän läppärin päällä tällä hetkellä. Sillon kun käytin omaa läppäriä vielä niin toi saatto kesken kaiken kävellä sen läppäimistön päältä, kerran se sit käveli siitä silleen että en enää päässy windowsin kautta kirjautumaan hotmailin sähköpostiin.. :---D siinä on selkeesti datailijan vikaa.
Jospa tänään jaksais mennä vaikka tekee sellasen rennon(niin varmaan) treenin tohon salille. Venytellä pitäis ainakin.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vahva
Katsoessani peiliin mä näin 30 kiloa laihemman naisen kuin keväällä 2009. Mä näin sen varmaan ekaa kertaa, tunsin jopa. Ehkä erilaista tässä oli että mä oikeasti tunsin sen.
Vaikka aikaa on kulunut ja olen ehtinyt tänäkin aikana jo kerran nytkähtää väärään suuntaan, mä en ikinä unohda sitä oloa mikä mulla silloin oli. Inhosin peilejä ja valokuvia - niitä musta ei juurikaan ole siltä ajalta. Pelkkiä kasvokuvia joissa olen yrittänyt löytää sen täydellisen kuvakulman ettei kaksoisleuka näkyisi. Joka ikisen suupalan kohdalla mietin että ei pitäisi, tämä on väärin. Vaatteet eivät istuneet, käytin vaatteita jotka olivat viruneet tarpeeksi suuriksi tai olivat sattumalta löytyneet kaupasta. Vihasin vaateostoksia enemmän kuin niitä valokuvia - varsinkin kun tuntui, että joka kerta oli ostettava suuremmat housut. Syytin vaateliikkeitä siitä, että mallit pienenevät jatkuvasti eikä mitään kivaa löytynyt. Nimenomaan, mitään mitä olisin tahtonut laittaa päälleni.
Kuluneen kevään lopussa kun olin siis laihtunut siitä lihomastani 105 kilosta noin 7 pois menin haloselle, tarkoituksenani ostaa Levikset. Ensikertaa. Langanlaiha myyjä tuli kyselemään mitä olisin vailla kun yritin tutkailla housujen kokoja - tuumakoot ovat marsista. Siinä sitten katseltiin ja muutama malli löytyi jotka vastasivat kokoa 44/46 (silloiset housuni olivat kokoa 46). Yritin kiskoa niitä jalkaani mutta molemmat tarttuivat perseen kohdalta kiinni. Minua suoraan sanottuna hävetti palauttaa ne housut sinne hyllyyn. Sinne ne jäivät, mutta sillon päätin että vittu mä vielä ostan ne Levikset - monta kokoa pienempänä.
Siitä päivästä olen laihtunut lisää 12 kiloa. Kaikkinensa noin 20 kiloa viime huhtikuusta. Leviksiä en ole käynyt sovittamassa, vaan jätän sen hetken sitten sille päivälle kun vaaka näyttää 70 kiloa. Tavoitepainoni. Siinä painossa olisin nykyisellä lihasmassallani kuulemma samoissa rasvaprosenteissa kuin missit keskimäärin. Vaikea uskoa, uskoo ken näkee. Karistettavaa olisi vielä 15 kiloa. Helppo nakki? Ongelma on, että pelkään ja odotan sitä että ne kuuluisat vaikeat kilot tulee vastaan. Housuni, jotka ovat kokoa 44 roikkuvat jalassa. Yhdet 44 koon pökät heitin liian isojen vaatteiden joukossa ullakolle, sieltä ne todennäköisesti jatkavat matkaansa kirppikselle tai lähetystorille.
En tunnista itseäni enää samaksi ihmiseksi kuin vuonna 2009. En ulkonäöltäni enkä luonteeltani. Tämä kaikki mitä silloin koin ja sen jälkeen, on ollut niin "muokkaavaa". Tänään salilta tullessani mietin, että vaikka ei ollut fiilistä lähteä sinne (ei siis yhtään), lähdin silti ja tein vielä todella hyvän treenin. Sykemittari näytti kulutettuja kaloreita liki tuhat. Entinen minä ei olisi lähtenyt, tekosyy olisi löytynyt ihan varmasti. Tihkuttihan tuolla 600 metrin matkalla räntää.
Olen niin onnellinen siitä päivästä kun aloin uskomaan itseeni ja siihen, että minä pystyn tähän :)
Vaikka aikaa on kulunut ja olen ehtinyt tänäkin aikana jo kerran nytkähtää väärään suuntaan, mä en ikinä unohda sitä oloa mikä mulla silloin oli. Inhosin peilejä ja valokuvia - niitä musta ei juurikaan ole siltä ajalta. Pelkkiä kasvokuvia joissa olen yrittänyt löytää sen täydellisen kuvakulman ettei kaksoisleuka näkyisi. Joka ikisen suupalan kohdalla mietin että ei pitäisi, tämä on väärin. Vaatteet eivät istuneet, käytin vaatteita jotka olivat viruneet tarpeeksi suuriksi tai olivat sattumalta löytyneet kaupasta. Vihasin vaateostoksia enemmän kuin niitä valokuvia - varsinkin kun tuntui, että joka kerta oli ostettava suuremmat housut. Syytin vaateliikkeitä siitä, että mallit pienenevät jatkuvasti eikä mitään kivaa löytynyt. Nimenomaan, mitään mitä olisin tahtonut laittaa päälleni.
Kuluneen kevään lopussa kun olin siis laihtunut siitä lihomastani 105 kilosta noin 7 pois menin haloselle, tarkoituksenani ostaa Levikset. Ensikertaa. Langanlaiha myyjä tuli kyselemään mitä olisin vailla kun yritin tutkailla housujen kokoja - tuumakoot ovat marsista. Siinä sitten katseltiin ja muutama malli löytyi jotka vastasivat kokoa 44/46 (silloiset housuni olivat kokoa 46). Yritin kiskoa niitä jalkaani mutta molemmat tarttuivat perseen kohdalta kiinni. Minua suoraan sanottuna hävetti palauttaa ne housut sinne hyllyyn. Sinne ne jäivät, mutta sillon päätin että vittu mä vielä ostan ne Levikset - monta kokoa pienempänä.
Siitä päivästä olen laihtunut lisää 12 kiloa. Kaikkinensa noin 20 kiloa viime huhtikuusta. Leviksiä en ole käynyt sovittamassa, vaan jätän sen hetken sitten sille päivälle kun vaaka näyttää 70 kiloa. Tavoitepainoni. Siinä painossa olisin nykyisellä lihasmassallani kuulemma samoissa rasvaprosenteissa kuin missit keskimäärin. Vaikea uskoa, uskoo ken näkee. Karistettavaa olisi vielä 15 kiloa. Helppo nakki? Ongelma on, että pelkään ja odotan sitä että ne kuuluisat vaikeat kilot tulee vastaan. Housuni, jotka ovat kokoa 44 roikkuvat jalassa. Yhdet 44 koon pökät heitin liian isojen vaatteiden joukossa ullakolle, sieltä ne todennäköisesti jatkavat matkaansa kirppikselle tai lähetystorille.
En tunnista itseäni enää samaksi ihmiseksi kuin vuonna 2009. En ulkonäöltäni enkä luonteeltani. Tämä kaikki mitä silloin koin ja sen jälkeen, on ollut niin "muokkaavaa". Tänään salilta tullessani mietin, että vaikka ei ollut fiilistä lähteä sinne (ei siis yhtään), lähdin silti ja tein vielä todella hyvän treenin. Sykemittari näytti kulutettuja kaloreita liki tuhat. Entinen minä ei olisi lähtenyt, tekosyy olisi löytynyt ihan varmasti. Tihkuttihan tuolla 600 metrin matkalla räntää.
Olen niin onnellinen siitä päivästä kun aloin uskomaan itseeni ja siihen, että minä pystyn tähän :)
tiistai 22. marraskuuta 2011
Tiistain pienet ihmeet
No voi että, nyt on tullut tasan viikko siitä etten ole juonut pepsi maxia..! Härregod. Tuntuu niin ihmeelliseltä kun en oikeastaan edes kaipaa sitä tai muista asiaa niinkään :--D Teetä on mennyt hieman enemmän, 2-3 kupillista päivässä, mutta se ei onneksi ole pahasta. Koulussakin keksin millä voin pepsin korvata.. sieltä saa aika maukasta rooibos teetä :> ja tietty vesipullo kulkee muutenkin matkassa.
Tänään olen ollut normaalia ahkerampi. Sain muutamia aika vaivaavia koulutehtäviä päätökseen ja aloittelin yhtä harjoitustyötä.. siinä sitten huomasin että enää ei siitäkään puutu kovin paljoa. Vielä olisi kyllä tälle jaksolle ihan riittämiin sitä stressin aihetta. Oparikin pitäisi aloittaa.. kai sit viimestään joululomalla sen kimppuun.
Tein itelle tänään jauhelihakeittoa ilman perunaa.. (1l vettä, 2 kasvisliemikuutiota, pussi pakastevihanneksia, jauhelihaa ja valkosipulia), oli namnam. Ukko sai lasagnettee.
Illalla käytiin vielä reippaan muotoisella n. 40 min kävelyllä josta sai ihan kivaa virtaa loppuillaksi ja toivottavasti huomisellekkin. Huomenna olis tarkotus mennä salille tekemähän intervalleja taas ja jatkaa noita harkkatöitä. Koulu on kyllä välillä niin pain in the arse.
Jospa sitä menis nukkumaan kohtapuolin että jaksais taas herätä kuuden jälkeen nuokkumaan junaan.. :D
Tänään olen ollut normaalia ahkerampi. Sain muutamia aika vaivaavia koulutehtäviä päätökseen ja aloittelin yhtä harjoitustyötä.. siinä sitten huomasin että enää ei siitäkään puutu kovin paljoa. Vielä olisi kyllä tälle jaksolle ihan riittämiin sitä stressin aihetta. Oparikin pitäisi aloittaa.. kai sit viimestään joululomalla sen kimppuun.
Tein itelle tänään jauhelihakeittoa ilman perunaa.. (1l vettä, 2 kasvisliemikuutiota, pussi pakastevihanneksia, jauhelihaa ja valkosipulia), oli namnam. Ukko sai lasagnettee.
Illalla käytiin vielä reippaan muotoisella n. 40 min kävelyllä josta sai ihan kivaa virtaa loppuillaksi ja toivottavasti huomisellekkin. Huomenna olis tarkotus mennä salille tekemähän intervalleja taas ja jatkaa noita harkkatöitä. Koulu on kyllä välillä niin pain in the arse.
Jospa sitä menis nukkumaan kohtapuolin että jaksais taas herätä kuuden jälkeen nuokkumaan junaan.. :D
maanantai 21. marraskuuta 2011
Uusi viikko, uudet kujeet
Aamulla taisin saada maitorahkasta aikamoiset lataukset kun juoksin juna-asemalle, meiltä on matkaa sinne noin kilometri. Syynä oli kyllä kiire mutta ajatus odottaa seuraavaa ei oikein napannut.
Tein 2/2 minuuttisia intervalleja salilla nopeuksilla 6,5/11 km/h noin 20 minsaa ennen kahvista, vedin banaanin huiviin ja otin kuulat viereen. Siinä sitten kun alotettiin reeni niin tuntui että ei pysty, ei vaan pysty.. Kädet oli perjantaisesta vielä ihan jumissa :<
Kotona odotti sauna ja kissan puklut.. tuotiin sille eilen kissanheinäpuska anoppilasta niin tämä mutusteli sitä tietty onneissaan (vissiin liikaa) ja on tämän päivän sitten oksennellut heinää. Ehanaa.
Iltapalaksi nautiskelin teetä hunajalla ja pari karppileipäviipaletta juuston ja kurkun kera, namnam. Lisää tekisi mieli muttei ole nälkä. Koomista.
Vähän jänskittää mitä se vaaka näyttää tämän viikon jälkeen, välissä ei vaa'alle viitsi mennä kun pitäisi hilloviikot alkaa. Näyttää se käyrä noissa omissa excel taulukoissa aika kivalta, hihi :--)
Positiivisin ajatuksin tähän viikkoon!
Tein 2/2 minuuttisia intervalleja salilla nopeuksilla 6,5/11 km/h noin 20 minsaa ennen kahvista, vedin banaanin huiviin ja otin kuulat viereen. Siinä sitten kun alotettiin reeni niin tuntui että ei pysty, ei vaan pysty.. Kädet oli perjantaisesta vielä ihan jumissa :<
Kotona odotti sauna ja kissan puklut.. tuotiin sille eilen kissanheinäpuska anoppilasta niin tämä mutusteli sitä tietty onneissaan (vissiin liikaa) ja on tämän päivän sitten oksennellut heinää. Ehanaa.
Iltapalaksi nautiskelin teetä hunajalla ja pari karppileipäviipaletta juuston ja kurkun kera, namnam. Lisää tekisi mieli muttei ole nälkä. Koomista.
Vähän jänskittää mitä se vaaka näyttää tämän viikon jälkeen, välissä ei vaa'alle viitsi mennä kun pitäisi hilloviikot alkaa. Näyttää se käyrä noissa omissa excel taulukoissa aika kivalta, hihi :--)
Positiivisin ajatuksin tähän viikkoon!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Laihduttajan ruokakulttuuri
Se on niin pirun hankala muuttaa vanhoja ajattelumalleja. Olen noudattanut sitä vähähiilihydraattista ruokavaliota ja koska en saa energiaa niinkään niistä hiilareista, olisi sen energian tultava rasvasta.. ja voi kun meille on muksusta asti opetettu että liika rasva on pahasta, niin vaikka söin kermavaahtoa (jonka voi hiilareiltaan rinnastaa maitoon), tuntuu että maailma kaatuu. Olen tehnyt myös ns. munakaspitsoja joihin tulee jauhelihaa, kinkkua (pekonia myös..), juustoa, tomaattia, aurajuustoa jne.. pohjana vetelee kananmuna johon yhtä munaa kohden sekoitetaan yksi rkl kermaa. Vaikea edellisen perusteella kuvitella että laihdutan.
Samoin kun kokeilin sitä karppileipää, tuntuu "ihan yhtä pahalta" kuin söisi ns. perinteistä leipää. Se on kuitenkin leipää vaikka yhtä viipaletta kohti on 12 gramman sijaan 3 grammaa hiilihydraatteja. En osaa laskea irti täysin ajattelumallista, jonka mukaan minun ei tarvitsis seurata kaloreita vaan vain sitä hiilareiden saldoa. Rinnastan nämä kaksi toisiinsa. Mielessäni pyörii aina se, miten paljon tässä syömässäni ruuassa on niitä kaloreita ja miten paljon hiilareita, siksi en uskalla ja viitsi niin paljon kokeilla uusia ruokalajeja vielä, vaan vetelen aikalailla samaa sapuskaa päivittäin.
Aamu alkaa yleensä maitorahkalla ja marjoilla. Maustan rahkan hermesetaksella ja marjojen sijaan/lisänä käytän myös chia siemeniä, ne auttavat vatsan toiminnassa ja niillä on paljon muitakin hyviä vaikutuksia. Aamulla otan myös pilleripankista huiviin möllerin tuplia, monivitamiinipillerin ja vihreä-tee tabletin.
Jos on koulupäivä, päivisin syön xtran ateriapatukan surkean kouluruuan tasosta johtuen, välipalana olen pitänyt kourallisen verran esim. saksanpähkinöitä. Mikäli on työpäivä, mukana kulkee salaatti joka sisältää proteiinin lähteen (kana, kala jne). Kanasalaatin kanssa ihan must juttu on aurajuusto <3
Kun tulen kotiin syön vähän vaihtelevasti joko xtran patukan, jonkin salaatin tai marjasmoothien. Riippuu päivästä.
Iltapala on aika vakiintunut kopio aamiaisesta..
Vettä litkin päivän mukaan aika paljon.. en ole koskaan tarkasti laskenut mutta yli kolme litraa uskoisin menevän helposti. Vissyä olen myös juonut.
Niinä päivinä kuin menen kahvakuulailemaan, syön max. 30 minuuttia ennen treeniä banaanin. Naureskelenkin itsekseni että taas mentiin banaanin voimin.. lihastreeniä tehdessä ns. hiilarimättö ennen treeniä on aika pakollinen, lihakset ei muuten yksinkertaisesti toimi eikä treeniin saa voimaa samalla tavalla.
Mikäli reseptit kiinnostaa, niin marjasmoothieseen laitan 0,5dl maitoa, 2,5dl (1 prk) maitorahkaa, 100g vadelmia tai mansikoita, makeutusta sekä monesti lisäilen pellavanrouhesiemeniä tai chia siemeniä joukkoon.. koko helahoito blenderiin ja 15 sekunnin päästä on maukas smoothie kasassa.
Käytän mansikoita aika harvoin smoothiessa koska mansikoiden hh pitoisuus on paljon korkeampi kuin vadelmien. Pelkkää rahkaa syödessä saatan käyttää mansikoitakin.
Olen kokeillut karppiohjein tehtyä minestronekeittoa ja juuri tuota munakaspitsaa.. samoin muutamia muitakin reseptejä. Minestronekeitosta tuli sikahyvää ja sitä voisi useamminkin kyllä tehdä.
Hurr. Jos ensi viikolla koittaisi tehdä jotain uutta ruokaa kun noissa kirjoissa on kuitenkin yli 500 sivua ohjeita.. :--D
Samoin kun kokeilin sitä karppileipää, tuntuu "ihan yhtä pahalta" kuin söisi ns. perinteistä leipää. Se on kuitenkin leipää vaikka yhtä viipaletta kohti on 12 gramman sijaan 3 grammaa hiilihydraatteja. En osaa laskea irti täysin ajattelumallista, jonka mukaan minun ei tarvitsis seurata kaloreita vaan vain sitä hiilareiden saldoa. Rinnastan nämä kaksi toisiinsa. Mielessäni pyörii aina se, miten paljon tässä syömässäni ruuassa on niitä kaloreita ja miten paljon hiilareita, siksi en uskalla ja viitsi niin paljon kokeilla uusia ruokalajeja vielä, vaan vetelen aikalailla samaa sapuskaa päivittäin.
Aamu alkaa yleensä maitorahkalla ja marjoilla. Maustan rahkan hermesetaksella ja marjojen sijaan/lisänä käytän myös chia siemeniä, ne auttavat vatsan toiminnassa ja niillä on paljon muitakin hyviä vaikutuksia. Aamulla otan myös pilleripankista huiviin möllerin tuplia, monivitamiinipillerin ja vihreä-tee tabletin.
Jos on koulupäivä, päivisin syön xtran ateriapatukan surkean kouluruuan tasosta johtuen, välipalana olen pitänyt kourallisen verran esim. saksanpähkinöitä. Mikäli on työpäivä, mukana kulkee salaatti joka sisältää proteiinin lähteen (kana, kala jne). Kanasalaatin kanssa ihan must juttu on aurajuusto <3
Kun tulen kotiin syön vähän vaihtelevasti joko xtran patukan, jonkin salaatin tai marjasmoothien. Riippuu päivästä.
Iltapala on aika vakiintunut kopio aamiaisesta..
Vettä litkin päivän mukaan aika paljon.. en ole koskaan tarkasti laskenut mutta yli kolme litraa uskoisin menevän helposti. Vissyä olen myös juonut.
Niinä päivinä kuin menen kahvakuulailemaan, syön max. 30 minuuttia ennen treeniä banaanin. Naureskelenkin itsekseni että taas mentiin banaanin voimin.. lihastreeniä tehdessä ns. hiilarimättö ennen treeniä on aika pakollinen, lihakset ei muuten yksinkertaisesti toimi eikä treeniin saa voimaa samalla tavalla.
Mikäli reseptit kiinnostaa, niin marjasmoothieseen laitan 0,5dl maitoa, 2,5dl (1 prk) maitorahkaa, 100g vadelmia tai mansikoita, makeutusta sekä monesti lisäilen pellavanrouhesiemeniä tai chia siemeniä joukkoon.. koko helahoito blenderiin ja 15 sekunnin päästä on maukas smoothie kasassa.
Käytän mansikoita aika harvoin smoothiessa koska mansikoiden hh pitoisuus on paljon korkeampi kuin vadelmien. Pelkkää rahkaa syödessä saatan käyttää mansikoitakin.
Olen kokeillut karppiohjein tehtyä minestronekeittoa ja juuri tuota munakaspitsaa.. samoin muutamia muitakin reseptejä. Minestronekeitosta tuli sikahyvää ja sitä voisi useamminkin kyllä tehdä.
Hurr. Jos ensi viikolla koittaisi tehdä jotain uutta ruokaa kun noissa kirjoissa on kuitenkin yli 500 sivua ohjeita.. :--D
lauantai 19. marraskuuta 2011
Lauantai ja lihasjumi
Eilen tuli otettua kahvakuula-jumpassa se 8 kiloinen kouraan.. tunti poikkesikin tyypillisestä ja tehtiin 4-5 liikkeen sarjoja peräkkäin eikä siinä välissä sitten joutanut kuulaa vaihtamaan kevyempään kun oli käsivarsien liikkeiden vuoro. Lopputunnista oli pakko ottaa se 6 kiloinen käteen.. käsivarret tärisi siihen malliin.
Tänään menin salille tekemään intervalleja 50 minuutiksi ja venyttelemään, huomasin siinä juoksumatolla että kiristää jokapuolelta. Intervalleja tehdessä seurailen sykemittarilla sitä sykkeen lukemaa enkä niinkään sitä, millä nopeudella tai kaltevuudella teen. En edes hengästy alle 130 sykkeen, juostessa se nousee 160-175 välille ja sitäkin jaksaa tehdä ihan mukavasti. Taika kai piilee siinä kun juoksee ja kävelee että muutaman spurtin jälkeen ei sykekään laske turhan alas kävellessäkään. Toisaalta sen lihasjumin tunne on mukava - tulee sellainen olo että on tehnyt jotain. Juostessa ja kävellessäkin huomasin taas että lähtee jumppahousut valumaan jalasta.. eivätkä ole ainoat moiset.
Mulla on ollut mieli matalana muutamat viime päivät eikä nälkä ole juurikaan vaivannut, hyvä kun muistaa syödä. Kaikki tuntuu jotenkin nyt niin raskaalta, stressaan ihan liikaa siitä että pääsenkö siihen asettamaani välitavoitteeseen vai en. Mielessä on käynyt jopa että kokeilisin niitä pusseja, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin alkaa etomaan. Ajattelin että ottaisin omasta vaa'asta kokonaan patterit pois ja odottaisin tunnollisesti sinne puolentoista viikon päähän että pääsisi TANITAlle seisomaan. Varmaan kun ei olisi mahdollisuutta edes käydä vaa'alla niin sitä ei stressaisi siitä sen lukemasta. Päässäni tiedän kuitenkin että kun energiansaantini on miinuksella ja vielä siihen päälle liikun todella paljon, paino tippuu.
Tekisi kamalasti omenoita mieli. Juusto on myös sellainen uudehko himo. Viimeksi kun olin keitoilla (2-v sitten) ja paino tipahti 25 kiloa, multa posahti siinä matkalla sappirakko ja siitä tulee nyt kaksi vuotta kun se leikattiin. Ennen leikkausta en voinut syödä omenoita tai paprikaa yli 3 kuukauteen.. kun sappi oli leikattu ja kykenin kävelemään kauppaan, ostin ison pussillisen omenoita ja vedin ne kaikki samana päivänä. Omomom. Voisin vaikka ensi viikolla mahduttaa muutaman omenan ruokavaliooni.
Tänään menin salille tekemään intervalleja 50 minuutiksi ja venyttelemään, huomasin siinä juoksumatolla että kiristää jokapuolelta. Intervalleja tehdessä seurailen sykemittarilla sitä sykkeen lukemaa enkä niinkään sitä, millä nopeudella tai kaltevuudella teen. En edes hengästy alle 130 sykkeen, juostessa se nousee 160-175 välille ja sitäkin jaksaa tehdä ihan mukavasti. Taika kai piilee siinä kun juoksee ja kävelee että muutaman spurtin jälkeen ei sykekään laske turhan alas kävellessäkään. Toisaalta sen lihasjumin tunne on mukava - tulee sellainen olo että on tehnyt jotain. Juostessa ja kävellessäkin huomasin taas että lähtee jumppahousut valumaan jalasta.. eivätkä ole ainoat moiset.
Mulla on ollut mieli matalana muutamat viime päivät eikä nälkä ole juurikaan vaivannut, hyvä kun muistaa syödä. Kaikki tuntuu jotenkin nyt niin raskaalta, stressaan ihan liikaa siitä että pääsenkö siihen asettamaani välitavoitteeseen vai en. Mielessä on käynyt jopa että kokeilisin niitä pusseja, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin alkaa etomaan. Ajattelin että ottaisin omasta vaa'asta kokonaan patterit pois ja odottaisin tunnollisesti sinne puolentoista viikon päähän että pääsisi TANITAlle seisomaan. Varmaan kun ei olisi mahdollisuutta edes käydä vaa'alla niin sitä ei stressaisi siitä sen lukemasta. Päässäni tiedän kuitenkin että kun energiansaantini on miinuksella ja vielä siihen päälle liikun todella paljon, paino tippuu.
Tekisi kamalasti omenoita mieli. Juusto on myös sellainen uudehko himo. Viimeksi kun olin keitoilla (2-v sitten) ja paino tipahti 25 kiloa, multa posahti siinä matkalla sappirakko ja siitä tulee nyt kaksi vuotta kun se leikattiin. Ennen leikkausta en voinut syödä omenoita tai paprikaa yli 3 kuukauteen.. kun sappi oli leikattu ja kykenin kävelemään kauppaan, ostin ison pussillisen omenoita ja vedin ne kaikki samana päivänä. Omomom. Voisin vaikka ensi viikolla mahduttaa muutaman omenan ruokavaliooni.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Pikkujoulut ja jälkimasis
Kävin tänään kotivaa'alla ja se näyttää (oman vaa'an "aamupainoon) +0,6 kg. Masentaa.
Eilen oli firman pikkujoulut jonne itsekkin osallistuin. Mentiin elokuviin jossa tarjottiin kaikille sellaiset pienet popcornit ja juoman sai valita itse, otin lähdevettä.
Elokuvan jälkeen mentiin helsingin keskustassa olevaan ravintolaan jossa oli seisova pöytä katettu. Pärjäsin siellä mielestäni hyvin, otin salaatteja ja sellaista tosi hyvää kanaa.. ja sit sellaista siemen-sipulileipää. Oliskohan toi nousu sitten nestettä.
Mulla on ollut läpi nämä nuoruusvuodet tapana juoda suhteellisen paljon pepsi max:ia. Tiistain tapaamisella käytiin läpi insuliinin ja hiilihydraattien vaikutusta verensokeriin ja sitä kautta rasvan palamiseen jne. Olen aina periaatteessa tiennyt että light juomat voivat EHKÄ vaikuttaa painon putoamiseen negatiivisesti, mutta olen aina ajatellut että ei mun kohdalla - paino on kuitenkin tippunut. Nyt päätin että lopetan sen juomisen, en ole tiistain jälkeen sitä juonut. Joku voi ehkä nauraa, mutta tavoista on tuskallisen vaikeaa päästä irti, pepsi max sisältää jonkin verran kofeiinia joka koukuttaa, kahvista en ole ikinä pitänyt. Ja voi että niistä tavoista on vaikea irroittautua, eilenkin juna-asemalla kotiin päin lähtiessä kävi mielessä että otan automaatista 0,5l pullon kunnes muistin että ainiin - mieleni ei edes oikeastaan tehnyt mieli juoda sitä, tuttu tapa ajoi eteenpän, mutta se pullo jäi sinne automaattiin.
Mielessäni tiedän kaiketi että toimin eilen suht oikein - kuten normaali ihminen olisi toiminut. Annoin itselleni luvan syödä ne pienet popcornit ja luvan syödä sitä syntisen hyvää siemensipulileipää. Olen kuitenkin muuten syönyt hyvin ja ohjeiden mukaisesti. Tänään menen kahvakuulajumppaan jota ennen ajattelin tehdä intervalleja (tai jälkeen). Voimaa ja jaksamista on tullut kahviksessa jo ihan kohtuullisesti, jaksan tehdä koko tunnin läpi 6 kg kuulalla (ennen käytin 4kg kuulaa). Heilautuksille olen miettinyt että tuo 6 kiloakin alkaa tuntumaan ehkä turhan kevyeltä.. uskaltaisinkohan tänään kokeilla sitä 8 kiloista.
Eilen oli firman pikkujoulut jonne itsekkin osallistuin. Mentiin elokuviin jossa tarjottiin kaikille sellaiset pienet popcornit ja juoman sai valita itse, otin lähdevettä.
Elokuvan jälkeen mentiin helsingin keskustassa olevaan ravintolaan jossa oli seisova pöytä katettu. Pärjäsin siellä mielestäni hyvin, otin salaatteja ja sellaista tosi hyvää kanaa.. ja sit sellaista siemen-sipulileipää. Oliskohan toi nousu sitten nestettä.
Mulla on ollut läpi nämä nuoruusvuodet tapana juoda suhteellisen paljon pepsi max:ia. Tiistain tapaamisella käytiin läpi insuliinin ja hiilihydraattien vaikutusta verensokeriin ja sitä kautta rasvan palamiseen jne. Olen aina periaatteessa tiennyt että light juomat voivat EHKÄ vaikuttaa painon putoamiseen negatiivisesti, mutta olen aina ajatellut että ei mun kohdalla - paino on kuitenkin tippunut. Nyt päätin että lopetan sen juomisen, en ole tiistain jälkeen sitä juonut. Joku voi ehkä nauraa, mutta tavoista on tuskallisen vaikeaa päästä irti, pepsi max sisältää jonkin verran kofeiinia joka koukuttaa, kahvista en ole ikinä pitänyt. Ja voi että niistä tavoista on vaikea irroittautua, eilenkin juna-asemalla kotiin päin lähtiessä kävi mielessä että otan automaatista 0,5l pullon kunnes muistin että ainiin - mieleni ei edes oikeastaan tehnyt mieli juoda sitä, tuttu tapa ajoi eteenpän, mutta se pullo jäi sinne automaattiin.
Mielessäni tiedän kaiketi että toimin eilen suht oikein - kuten normaali ihminen olisi toiminut. Annoin itselleni luvan syödä ne pienet popcornit ja luvan syödä sitä syntisen hyvää siemensipulileipää. Olen kuitenkin muuten syönyt hyvin ja ohjeiden mukaisesti. Tänään menen kahvakuulajumppaan jota ennen ajattelin tehdä intervalleja (tai jälkeen). Voimaa ja jaksamista on tullut kahviksessa jo ihan kohtuullisesti, jaksan tehdä koko tunnin läpi 6 kg kuulalla (ennen käytin 4kg kuulaa). Heilautuksille olen miettinyt että tuo 6 kiloakin alkaa tuntumaan ehkä turhan kevyeltä.. uskaltaisinkohan tänään kokeilla sitä 8 kiloista.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Jos ei se tapa niin se vahvistaa
Tästä nähdään että olen todella hyvä ja aktiivinen päiväkirjan pitäjä. Ehh..
Paljon on tapahtunut näiden muutamien kuukausien aikana. Muutettiin ja hankin sen salikortin josta puhuin. Taistelin itsenäisesti tän painon kanssa ja jossain välissä tuntui menevän liian vaikeeksi, yhtään ei lähtenyt vaan aina viikonlopun tullen onnistuin jotenkin nollaamaan tilanteen. Sitten tuli se kääntävä tilanne, päätin että enää en jaksa yksin: liityin xtravaganza ryhmään ja siinä on oltu nyt 7 viikkoa.
Normaalisti aloitettaisiin niillä pusseilla, mutta mulla on omakohtainen pussikuurikokemus parin vuoden takaa jolloin painoa lähti tosi mukavasti kyllä, mutta saan oksennusreaktion jos edes haistan sen jauheen. Sanoin siis ryhmän vetäjälle että aloitan ns. puolivauhdilla.. meillä on kyllä todella tehokas ja monitaitoinen vetäjä, hän neuvoi minulle normaaleista tavoista poikkeavan mallin jolla lähdin ruokavaliotani työstämään: se niin paljon puhuttu VHH.
Aloittamisesta on siis aikaa ja otin tuolloin asioista selvää. Hiilihydraattirajan asetin 100 grammaan vuorokaudessa ohjeiden mukaan - ja on ollut simppeliä, kaloreista ei tartte välittää ja kilot karisee. Ostin Sofie Hexebergin kirjan joka kertoo vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta potilaskertomuksin ja se kirja vakuutti mut täysin, myös se että kaikki turvotus ja huono olo hävisi ja jaksan paremmin. Nälkää en tunne kuin silloin kun täytyykin jo taas syödä. Paino on tipahtanut näiden viikkojen aikana 9 kiloa, ja se sisältää kaksi päivää Silja Linen buffetpöydässä. Jouluun asetin itselleni kunnianhimoisen välitavoitteen ja se vaatisi 6 kiloa lisää pudotusta, mutta en jaksa olla huolissani, vauhti on ollut aika tasainen 1,5 kg/viikko. Tavoite olisi siis 80 kiloa..
Tapaamisia meillä on enää kahden viikon välein ryhmän kanssa ja tuntuu että sitä lisätukea kaipais enemmän, mutta jotenkin edes se, että tietää sen tapaamisen ja "muistutuksen" (kuten itse niitä tapaamisia nimitän) tietää tulevan ja tahtoo sille vaa'alle noustessa tietää että on tehnyt kaikkensa.
Lisäiloa ja hyvää oloa olen hankkinut liikunnasta, käyn kahdesti viikossa heiluttamassa kahvakuulaa ryhmässä ja parista kolmeen kertaan viikossa teen aerobisen treenin. Sain noottia kovan sykealueen treeneistä joita olen harrastellut ja päätinkin ne vaihtaa intervalleihin.. mulla on aika hyvä raskaan sykealueen sietokyky ja siitä että jaksoin juosta 40 minuuttia aika lujaa anto melkosia kicksejä.. mutta saa niillä intervalleillakin hyvin kaloreita sykemittarin mukaan poltettua joten niillä mennään.
I'll be back.
Paljon on tapahtunut näiden muutamien kuukausien aikana. Muutettiin ja hankin sen salikortin josta puhuin. Taistelin itsenäisesti tän painon kanssa ja jossain välissä tuntui menevän liian vaikeeksi, yhtään ei lähtenyt vaan aina viikonlopun tullen onnistuin jotenkin nollaamaan tilanteen. Sitten tuli se kääntävä tilanne, päätin että enää en jaksa yksin: liityin xtravaganza ryhmään ja siinä on oltu nyt 7 viikkoa.
Normaalisti aloitettaisiin niillä pusseilla, mutta mulla on omakohtainen pussikuurikokemus parin vuoden takaa jolloin painoa lähti tosi mukavasti kyllä, mutta saan oksennusreaktion jos edes haistan sen jauheen. Sanoin siis ryhmän vetäjälle että aloitan ns. puolivauhdilla.. meillä on kyllä todella tehokas ja monitaitoinen vetäjä, hän neuvoi minulle normaaleista tavoista poikkeavan mallin jolla lähdin ruokavaliotani työstämään: se niin paljon puhuttu VHH.
Aloittamisesta on siis aikaa ja otin tuolloin asioista selvää. Hiilihydraattirajan asetin 100 grammaan vuorokaudessa ohjeiden mukaan - ja on ollut simppeliä, kaloreista ei tartte välittää ja kilot karisee. Ostin Sofie Hexebergin kirjan joka kertoo vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta potilaskertomuksin ja se kirja vakuutti mut täysin, myös se että kaikki turvotus ja huono olo hävisi ja jaksan paremmin. Nälkää en tunne kuin silloin kun täytyykin jo taas syödä. Paino on tipahtanut näiden viikkojen aikana 9 kiloa, ja se sisältää kaksi päivää Silja Linen buffetpöydässä. Jouluun asetin itselleni kunnianhimoisen välitavoitteen ja se vaatisi 6 kiloa lisää pudotusta, mutta en jaksa olla huolissani, vauhti on ollut aika tasainen 1,5 kg/viikko. Tavoite olisi siis 80 kiloa..
Tapaamisia meillä on enää kahden viikon välein ryhmän kanssa ja tuntuu että sitä lisätukea kaipais enemmän, mutta jotenkin edes se, että tietää sen tapaamisen ja "muistutuksen" (kuten itse niitä tapaamisia nimitän) tietää tulevan ja tahtoo sille vaa'alle noustessa tietää että on tehnyt kaikkensa.
Lisäiloa ja hyvää oloa olen hankkinut liikunnasta, käyn kahdesti viikossa heiluttamassa kahvakuulaa ryhmässä ja parista kolmeen kertaan viikossa teen aerobisen treenin. Sain noottia kovan sykealueen treeneistä joita olen harrastellut ja päätinkin ne vaihtaa intervalleihin.. mulla on aika hyvä raskaan sykealueen sietokyky ja siitä että jaksoin juosta 40 minuuttia aika lujaa anto melkosia kicksejä.. mutta saa niillä intervalleillakin hyvin kaloreita sykemittarin mukaan poltettua joten niillä mennään.
I'll be back.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Test
Monilla laihduttaminen kaatuu motivaation puutteeseen ja siihen ajatukseen että syön nyt tämän herkullisen munkin ja aloitan maanantaina laihduttamaan. Itseään voi motivoida monin tavoin vaikkei sitä ahaa-elämystä tulisikaan.
Olen oppinut itsestäni sen verran tässä vuosien mittaan, että laihduttaminen on kaatunut lähes aina siihen ensimmäiseen repsahdukseen - usein kun olen pitänyt niin tiukkaa kuria syömisistäni, uskokaa kun sanon sen repsahduksen olevan suuri. Ajattelin helposti että olen niin heikko etten kykene edes hillitsemään itseäni joten ihansama. Nyt päätin tällä kertaa ettei se ole ihansama. Jokainen laihduttaja tulee repsahtamaan, se on vain hyväksyttävä ja todettava että okei, no söin nyt vähän liikaa mutta eipähän tarvi taas vähään aikaan herkutella. Tällä selvisin niistä kohtaamistani repsahduksista.
Olen motivoinut itseäni myös mielikuvilla, ajattelen tilannetta jolloin olisin hoikka ja kaikki olisi paremmin. Tsemppaan itseäni hokemalla peilin edessä "näytänpäs hyvältä tänään" tai "olenpas hoikka". Luin KG lehdestä mainioita itsensä tsemppaus ohjeita joissa lueteltiin mm. nuo edellä mainitsemani. Mielen virittäminen siihen tilaan että on hoikka on tärkeää sen kannalta, että kun siihen tavoitteeseen pääsee mieli olisi jo mukana - en ajattelisi peliin katsoessani että olenpas hoikka vaikka päässä tuntuu etten ole. Pirteällä mielellä jaksaa muutenkin paremmin: vaikka en laihtuisi sitä viikolle asettamaani 1kg tavoitetta vaan laihtuisin vain esim. 500 grammaa, voin ajatella että no on se aina alaspäin ja askel parempaan.
Etua on siitä jos tykkää liikunnasta ja liikkumisesta. Itse löysin zumban ja olenkin aika ahkerasti käynyt keikuttamassa lanteita tunneilla. Kesän olen myös vuokrannut korttia salille, jossa testaan crosstrainerin kestävyyttä (ja omaa kun sykkeet nostan sinne 160-170 tunnin polkemisen ajaksi). Nyt olemme miesystäväni kanssa muuttamassa ja siinä lähellä onkin sitten hyvä kuntosali jonne otan ihan oman kortin. Liittyessä tehdään kehonkoostumusmittaus ja saan oman kunto-ohjelman. Tahdon alkaa käyttämään kuntosalia vähän enemmän hyödyksi kuin vain näitä cardiolaitteita, samalla tahdon alkaa kehittämään näitä pian läskin alta paljastuvia lihaksia. Eniten pelkään että käsivarsiini jää löysää ihoa, joten tahdon minimoida sitä myös treenin kautta. Olen suunnitellut käyväni salilla n. 4 kertaa viikossa, eli siis n. joka toinen päivä. Ei kuullosta vaikealta, mutta vaatii suunnittelua kun pitäisi käydä töissä ja koulussa samaan aikaan. Mutta pakko myöntää etten jaksa odottaa että saan sen oman kortin! Siitä alkaa nimittäin taas yksi jakso tässä projektissa.
Pidän ruokapäiväkirjaa taas, aloitin sen uudestaan viime viikolla. Huhtikuusta kesäkuun loppuun kirjasin kunniallisesti jokaisen suupalan ylös, mikä auttoi kyllä todella hyvin näkemään kuinka paljon sitä oikein tuli päivän aikana syötyä. Nyt ajattelin katsoa taas olenko hairahtanut raitelta vai en.. Minulla kun on aika valikoiva muisti - illalla ei tahtonut oikein enää muistaa miten paljon sitä aamupäivällä tuli naposteltua. Samalla kun joutuu annoskokoja arvioimaan niitä joutui oikeasti mittaamaan, mikä on kyllä hyvä asia kun siitä oppii kivasti näkemään mikä määrä lautasella on esim. 3 desiä.
Huh. Pitäisi mennä tekemään huominen evässalaatti. Ensi viikkoon!
Olen oppinut itsestäni sen verran tässä vuosien mittaan, että laihduttaminen on kaatunut lähes aina siihen ensimmäiseen repsahdukseen - usein kun olen pitänyt niin tiukkaa kuria syömisistäni, uskokaa kun sanon sen repsahduksen olevan suuri. Ajattelin helposti että olen niin heikko etten kykene edes hillitsemään itseäni joten ihansama. Nyt päätin tällä kertaa ettei se ole ihansama. Jokainen laihduttaja tulee repsahtamaan, se on vain hyväksyttävä ja todettava että okei, no söin nyt vähän liikaa mutta eipähän tarvi taas vähään aikaan herkutella. Tällä selvisin niistä kohtaamistani repsahduksista.
Olen motivoinut itseäni myös mielikuvilla, ajattelen tilannetta jolloin olisin hoikka ja kaikki olisi paremmin. Tsemppaan itseäni hokemalla peilin edessä "näytänpäs hyvältä tänään" tai "olenpas hoikka". Luin KG lehdestä mainioita itsensä tsemppaus ohjeita joissa lueteltiin mm. nuo edellä mainitsemani. Mielen virittäminen siihen tilaan että on hoikka on tärkeää sen kannalta, että kun siihen tavoitteeseen pääsee mieli olisi jo mukana - en ajattelisi peliin katsoessani että olenpas hoikka vaikka päässä tuntuu etten ole. Pirteällä mielellä jaksaa muutenkin paremmin: vaikka en laihtuisi sitä viikolle asettamaani 1kg tavoitetta vaan laihtuisin vain esim. 500 grammaa, voin ajatella että no on se aina alaspäin ja askel parempaan.
Etua on siitä jos tykkää liikunnasta ja liikkumisesta. Itse löysin zumban ja olenkin aika ahkerasti käynyt keikuttamassa lanteita tunneilla. Kesän olen myös vuokrannut korttia salille, jossa testaan crosstrainerin kestävyyttä (ja omaa kun sykkeet nostan sinne 160-170 tunnin polkemisen ajaksi). Nyt olemme miesystäväni kanssa muuttamassa ja siinä lähellä onkin sitten hyvä kuntosali jonne otan ihan oman kortin. Liittyessä tehdään kehonkoostumusmittaus ja saan oman kunto-ohjelman. Tahdon alkaa käyttämään kuntosalia vähän enemmän hyödyksi kuin vain näitä cardiolaitteita, samalla tahdon alkaa kehittämään näitä pian läskin alta paljastuvia lihaksia. Eniten pelkään että käsivarsiini jää löysää ihoa, joten tahdon minimoida sitä myös treenin kautta. Olen suunnitellut käyväni salilla n. 4 kertaa viikossa, eli siis n. joka toinen päivä. Ei kuullosta vaikealta, mutta vaatii suunnittelua kun pitäisi käydä töissä ja koulussa samaan aikaan. Mutta pakko myöntää etten jaksa odottaa että saan sen oman kortin! Siitä alkaa nimittäin taas yksi jakso tässä projektissa.
Pidän ruokapäiväkirjaa taas, aloitin sen uudestaan viime viikolla. Huhtikuusta kesäkuun loppuun kirjasin kunniallisesti jokaisen suupalan ylös, mikä auttoi kyllä todella hyvin näkemään kuinka paljon sitä oikein tuli päivän aikana syötyä. Nyt ajattelin katsoa taas olenko hairahtanut raitelta vai en.. Minulla kun on aika valikoiva muisti - illalla ei tahtonut oikein enää muistaa miten paljon sitä aamupäivällä tuli naposteltua. Samalla kun joutuu annoskokoja arvioimaan niitä joutui oikeasti mittaamaan, mikä on kyllä hyvä asia kun siitä oppii kivasti näkemään mikä määrä lautasella on esim. 3 desiä.
Huh. Pitäisi mennä tekemään huominen evässalaatti. Ensi viikkoon!
lauantai 13. elokuuta 2011
Intro
Oli synkkä ja myrskyinen yö..
Tämä blogi tulee olemaan minua itseäni varten ja oman motivaationi ylläpitämiseen, mutta olisi tietysti hienoa mikäli joku tästä saa itselleen kipinän. Olen ollut lähes koko ikäni ylipainoinen, viimeksi olen ollut normaalipainon yläpäässä lukioaikaan ja olen tässä jo useamman vuoden ajan taistellut tätä kertynyttä läskiä vastaan. Painoin vuoden 2009 keväällä n. 115 kiloa josta saman kesän aikana karistin n. 25 kiloa. Niistä kertyi takaisin n. 15 osittain varmaan siksi, että löysin itselleni uuden miesystävän ja kaikkihan tietää miten kivaa on katsoa leffaa oman kullan kanssa ja napostella samalla. Mutta suurin syy oli varmaan se, että karistettuani niin nopeasti niin paljon pidin sitä 90 kilon lukemaa jotenkin normaalina ja riittävänä - olihan se ukkosenikin minut sellaisena hyväksynyt. Ja voi miten sulakalta peilistä näytin alkukesään verrattuna.
Tämän vuoden alusta asti olen tiedostanut että nämä kertyneet kilot eivät ole ok, se ei voi olla normaalia että olen puolentoista vuoden aikana lihonut takaisin lähes 15 kiloa. Asia vaivasi minua pitkään ja yritin epätoivoisesti tehdä asialle jotain - kokeilin jopa niitä pussikeittoja uudelleen millä olin sen 25 kiloa saanut aikoinaan pois, mutta jo niiden pelkkä haju sai minussa aikaan oksennusreaktion. Mietin etteivät ne voi olla tällä kertaa se maaginen avain onneen, vaan nyt on muutoksen lähdettävä omista elämäntavoista ja liikunnasta.
Oli huhtikuun alku kun töissä ruokatunnilla työkaverin kanssa puhuttiin siitä, mitä kaikkea eri ruoat sisältää. Työkaverini oli silloin karppauskuurilla ja itsekin aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä mun täytyy syödä se vaalea hiivasämpylä eikä esimerkiksi sen sijaan vihanneksia tai hedelmiä? Mä jotenkin heräsin silloin, seuraavana päivänä mulla oli eväänä töissä kasvissosekeittoa ja salaattia. Liikuntaa olin harrastanut aktiivisemmin jo alkuvuodesta, mutta nyt pyrin lisäämään sitä ja vóila - vaaka näytti viikon päästä yli 1,5 kiloa vähemmän.
Ostin KG lehden josta sain lisää intoa, vaikka mieltä painoikin se että "olinhan jo kerran nämä kilot laihduttanut", päätin kuitenkin työntää sen mielestäni ja jatkaa samalla linjalla. Vaikkakin se sama ajatus kummitteli mielessä kokoajan, vaaka näytti tänään 91,6 kiloa - olen saavuttanut sen maagisen hyvänolon painon joka vuonna 2009 minulle kelpasi. Hassua sinänsä, sillä nyt en mielestäni näytä juuri yhtään erilaisemmalta kuin huhtikuussa. Olen seuraillut telkkarista Biggest Loser-sarjaa ja tahdon samaa kuin kilpailijat siinä sarjassa. Tahdon laihtua vielä ainakin sen päälle 20 kiloa. Alku on tietysti ollut mallikasta ja intoakin minulla riittää - nythän ne jännät ajat alkaa kun pääsen pudottamaan "uusia kiloja". Tästä ajoin siis kirjoittaa, omista tuntemuksistani ja olostani, metodeistani ja "aseistani". Tavoitteeni olisi jouluun mennessä painaa n. 70 kiloa.
Tämä blogi tulee olemaan minua itseäni varten ja oman motivaationi ylläpitämiseen, mutta olisi tietysti hienoa mikäli joku tästä saa itselleen kipinän. Olen ollut lähes koko ikäni ylipainoinen, viimeksi olen ollut normaalipainon yläpäässä lukioaikaan ja olen tässä jo useamman vuoden ajan taistellut tätä kertynyttä läskiä vastaan. Painoin vuoden 2009 keväällä n. 115 kiloa josta saman kesän aikana karistin n. 25 kiloa. Niistä kertyi takaisin n. 15 osittain varmaan siksi, että löysin itselleni uuden miesystävän ja kaikkihan tietää miten kivaa on katsoa leffaa oman kullan kanssa ja napostella samalla. Mutta suurin syy oli varmaan se, että karistettuani niin nopeasti niin paljon pidin sitä 90 kilon lukemaa jotenkin normaalina ja riittävänä - olihan se ukkosenikin minut sellaisena hyväksynyt. Ja voi miten sulakalta peilistä näytin alkukesään verrattuna.
Tämän vuoden alusta asti olen tiedostanut että nämä kertyneet kilot eivät ole ok, se ei voi olla normaalia että olen puolentoista vuoden aikana lihonut takaisin lähes 15 kiloa. Asia vaivasi minua pitkään ja yritin epätoivoisesti tehdä asialle jotain - kokeilin jopa niitä pussikeittoja uudelleen millä olin sen 25 kiloa saanut aikoinaan pois, mutta jo niiden pelkkä haju sai minussa aikaan oksennusreaktion. Mietin etteivät ne voi olla tällä kertaa se maaginen avain onneen, vaan nyt on muutoksen lähdettävä omista elämäntavoista ja liikunnasta.
Oli huhtikuun alku kun töissä ruokatunnilla työkaverin kanssa puhuttiin siitä, mitä kaikkea eri ruoat sisältää. Työkaverini oli silloin karppauskuurilla ja itsekin aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä mun täytyy syödä se vaalea hiivasämpylä eikä esimerkiksi sen sijaan vihanneksia tai hedelmiä? Mä jotenkin heräsin silloin, seuraavana päivänä mulla oli eväänä töissä kasvissosekeittoa ja salaattia. Liikuntaa olin harrastanut aktiivisemmin jo alkuvuodesta, mutta nyt pyrin lisäämään sitä ja vóila - vaaka näytti viikon päästä yli 1,5 kiloa vähemmän.
Ostin KG lehden josta sain lisää intoa, vaikka mieltä painoikin se että "olinhan jo kerran nämä kilot laihduttanut", päätin kuitenkin työntää sen mielestäni ja jatkaa samalla linjalla. Vaikkakin se sama ajatus kummitteli mielessä kokoajan, vaaka näytti tänään 91,6 kiloa - olen saavuttanut sen maagisen hyvänolon painon joka vuonna 2009 minulle kelpasi. Hassua sinänsä, sillä nyt en mielestäni näytä juuri yhtään erilaisemmalta kuin huhtikuussa. Olen seuraillut telkkarista Biggest Loser-sarjaa ja tahdon samaa kuin kilpailijat siinä sarjassa. Tahdon laihtua vielä ainakin sen päälle 20 kiloa. Alku on tietysti ollut mallikasta ja intoakin minulla riittää - nythän ne jännät ajat alkaa kun pääsen pudottamaan "uusia kiloja". Tästä ajoin siis kirjoittaa, omista tuntemuksistani ja olostani, metodeistani ja "aseistani". Tavoitteeni olisi jouluun mennessä painaa n. 70 kiloa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)