Mistä saada motivaatiota? Siinä yksi todella hyvä tuote jota ei ole vielä ehditty purkittamaan ja laittamaan kauppojen hyllyille. Voiko onnistua ilman motivaatiota? Joku pieni peto siellä päässä sanoo että hitsit, älä ny viiti sydä sitä munkkia. Mutta jos sulla on motivaatiota ei tule edes mieleen sen munkin syöminen. Repsahtaminen on helpompaa.

Kun aloin miettimään taaksepäin, niin en tiedä oliko mulla aikoinaan motivaatiota alkaa tekemään tälle painoasialle yhtään mitään. Se tuotiin mulle tarjottimella: mutsi toi lehden nenäneteen missä puhuttiin pussikeitoista ja helposta ja nopeasta painonpudotuksesta. Ajattelin että why not. Mutta sen ajatuksen takana oli pakko piillä jokin joka sai mut siihen ryhtymään: oliko se jatkuva tunne siitä että ihmiset katsoo säälivästi, piilevä tieto siitä miten ylipaino estää tekemästä kaikkia asioita mitä tahtoo vai oliko se sittenkin se iskostettu oppi siitä että olen läski - siis erilainen väärällä tapaa.

Jos mä nyt sanoisin sille kolmen vuoden takaiselle itselleni että mitä mä voin saavuttaa ja mitä musta voi tulla, mä pitäisin itseäni hulluna kun en ole aikaisemmin tähän ryhtynyt. Mä en ikinä uskonu, että mä voisin oikeesti tykätä painotreenistä tai että mä jaksaisin vuoden PUTKEEN pudottaa painoa (välillä tietty sitä tasapainoilua painonpudotus takaraivossa). Jossain vaiheessa mä hylkäsin sen ajattelun, että mun pitäisi laihtua nopeasti - kyllä mä tietty mahollisimman nopeesti halusin sen painon pois, mutta mä hyväksyin myös sen, että tulee päiviä kun mä en voi siihen vaikuttaa. Niiden yli on vaan mentävä.

Apua saa ja sitä kannattaa pyytää. Kuitenkin se on loppupeleissä ihminen itse joka päättää. Motivaatiota se vaatii, motivaatiota siitä että tahtoo parempaa, tahtoo saavuttaa jotain ja olla saavutuksestaan ylpeä. Heikkoina hetkinä mä koitan muistella sitä miten hyvältä se tuntui kun ne koon 40 pöksyt meni jalkaan.. ja sitä miten sekin koko jää vielä suureksi. Tai sitä kun se vaaka näyttää joku aamu 70 kiloa. Mä luulen että itken sillon kun se tapahtuu!