Monilla laihduttaminen kaatuu motivaation puutteeseen ja siihen ajatukseen että syön nyt tämän herkullisen munkin ja aloitan maanantaina laihduttamaan. Itseään voi motivoida monin tavoin vaikkei sitä ahaa-elämystä tulisikaan.
Olen oppinut itsestäni sen verran tässä vuosien mittaan, että laihduttaminen on kaatunut lähes aina siihen ensimmäiseen repsahdukseen - usein kun olen pitänyt niin tiukkaa kuria syömisistäni, uskokaa kun sanon sen repsahduksen olevan suuri. Ajattelin helposti että olen niin heikko etten kykene edes hillitsemään itseäni joten ihansama. Nyt päätin tällä kertaa ettei se ole ihansama. Jokainen laihduttaja tulee repsahtamaan, se on vain hyväksyttävä ja todettava että okei, no söin nyt vähän liikaa mutta eipähän tarvi taas vähään aikaan herkutella. Tällä selvisin niistä kohtaamistani repsahduksista.
Olen motivoinut itseäni myös mielikuvilla, ajattelen tilannetta jolloin olisin hoikka ja kaikki olisi paremmin. Tsemppaan itseäni hokemalla peilin edessä "näytänpäs hyvältä tänään" tai "olenpas hoikka". Luin KG lehdestä mainioita itsensä tsemppaus ohjeita joissa lueteltiin mm. nuo edellä mainitsemani. Mielen virittäminen siihen tilaan että on hoikka on tärkeää sen kannalta, että kun siihen tavoitteeseen pääsee mieli olisi jo mukana - en ajattelisi peliin katsoessani että olenpas hoikka vaikka päässä tuntuu etten ole. Pirteällä mielellä jaksaa muutenkin paremmin: vaikka en laihtuisi sitä viikolle asettamaani 1kg tavoitetta vaan laihtuisin vain esim. 500 grammaa, voin ajatella että no on se aina alaspäin ja askel parempaan.
Etua on siitä jos tykkää liikunnasta ja liikkumisesta. Itse löysin zumban ja olenkin aika ahkerasti käynyt keikuttamassa lanteita tunneilla. Kesän olen myös vuokrannut korttia salille, jossa testaan crosstrainerin kestävyyttä (ja omaa kun sykkeet nostan sinne 160-170 tunnin polkemisen ajaksi). Nyt olemme miesystäväni kanssa muuttamassa ja siinä lähellä onkin sitten hyvä kuntosali jonne otan ihan oman kortin. Liittyessä tehdään kehonkoostumusmittaus ja saan oman kunto-ohjelman. Tahdon alkaa käyttämään kuntosalia vähän enemmän hyödyksi kuin vain näitä cardiolaitteita, samalla tahdon alkaa kehittämään näitä pian läskin alta paljastuvia lihaksia. Eniten pelkään että käsivarsiini jää löysää ihoa, joten tahdon minimoida sitä myös treenin kautta. Olen suunnitellut käyväni salilla n. 4 kertaa viikossa, eli siis n. joka toinen päivä. Ei kuullosta vaikealta, mutta vaatii suunnittelua kun pitäisi käydä töissä ja koulussa samaan aikaan. Mutta pakko myöntää etten jaksa odottaa että saan sen oman kortin! Siitä alkaa nimittäin taas yksi jakso tässä projektissa.
Pidän ruokapäiväkirjaa taas, aloitin sen uudestaan viime viikolla. Huhtikuusta kesäkuun loppuun kirjasin kunniallisesti jokaisen suupalan ylös, mikä auttoi kyllä todella hyvin näkemään kuinka paljon sitä oikein tuli päivän aikana syötyä. Nyt ajattelin katsoa taas olenko hairahtanut raitelta vai en.. Minulla kun on aika valikoiva muisti - illalla ei tahtonut oikein enää muistaa miten paljon sitä aamupäivällä tuli naposteltua. Samalla kun joutuu annoskokoja arvioimaan niitä joutui oikeasti mittaamaan, mikä on kyllä hyvä asia kun siitä oppii kivasti näkemään mikä määrä lautasella on esim. 3 desiä.
Huh. Pitäisi mennä tekemään huominen evässalaatti. Ensi viikkoon!
sunnuntai 14. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
Intro
Oli synkkä ja myrskyinen yö..
Tämä blogi tulee olemaan minua itseäni varten ja oman motivaationi ylläpitämiseen, mutta olisi tietysti hienoa mikäli joku tästä saa itselleen kipinän. Olen ollut lähes koko ikäni ylipainoinen, viimeksi olen ollut normaalipainon yläpäässä lukioaikaan ja olen tässä jo useamman vuoden ajan taistellut tätä kertynyttä läskiä vastaan. Painoin vuoden 2009 keväällä n. 115 kiloa josta saman kesän aikana karistin n. 25 kiloa. Niistä kertyi takaisin n. 15 osittain varmaan siksi, että löysin itselleni uuden miesystävän ja kaikkihan tietää miten kivaa on katsoa leffaa oman kullan kanssa ja napostella samalla. Mutta suurin syy oli varmaan se, että karistettuani niin nopeasti niin paljon pidin sitä 90 kilon lukemaa jotenkin normaalina ja riittävänä - olihan se ukkosenikin minut sellaisena hyväksynyt. Ja voi miten sulakalta peilistä näytin alkukesään verrattuna.
Tämän vuoden alusta asti olen tiedostanut että nämä kertyneet kilot eivät ole ok, se ei voi olla normaalia että olen puolentoista vuoden aikana lihonut takaisin lähes 15 kiloa. Asia vaivasi minua pitkään ja yritin epätoivoisesti tehdä asialle jotain - kokeilin jopa niitä pussikeittoja uudelleen millä olin sen 25 kiloa saanut aikoinaan pois, mutta jo niiden pelkkä haju sai minussa aikaan oksennusreaktion. Mietin etteivät ne voi olla tällä kertaa se maaginen avain onneen, vaan nyt on muutoksen lähdettävä omista elämäntavoista ja liikunnasta.
Oli huhtikuun alku kun töissä ruokatunnilla työkaverin kanssa puhuttiin siitä, mitä kaikkea eri ruoat sisältää. Työkaverini oli silloin karppauskuurilla ja itsekin aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä mun täytyy syödä se vaalea hiivasämpylä eikä esimerkiksi sen sijaan vihanneksia tai hedelmiä? Mä jotenkin heräsin silloin, seuraavana päivänä mulla oli eväänä töissä kasvissosekeittoa ja salaattia. Liikuntaa olin harrastanut aktiivisemmin jo alkuvuodesta, mutta nyt pyrin lisäämään sitä ja vóila - vaaka näytti viikon päästä yli 1,5 kiloa vähemmän.
Ostin KG lehden josta sain lisää intoa, vaikka mieltä painoikin se että "olinhan jo kerran nämä kilot laihduttanut", päätin kuitenkin työntää sen mielestäni ja jatkaa samalla linjalla. Vaikkakin se sama ajatus kummitteli mielessä kokoajan, vaaka näytti tänään 91,6 kiloa - olen saavuttanut sen maagisen hyvänolon painon joka vuonna 2009 minulle kelpasi. Hassua sinänsä, sillä nyt en mielestäni näytä juuri yhtään erilaisemmalta kuin huhtikuussa. Olen seuraillut telkkarista Biggest Loser-sarjaa ja tahdon samaa kuin kilpailijat siinä sarjassa. Tahdon laihtua vielä ainakin sen päälle 20 kiloa. Alku on tietysti ollut mallikasta ja intoakin minulla riittää - nythän ne jännät ajat alkaa kun pääsen pudottamaan "uusia kiloja". Tästä ajoin siis kirjoittaa, omista tuntemuksistani ja olostani, metodeistani ja "aseistani". Tavoitteeni olisi jouluun mennessä painaa n. 70 kiloa.
Tämä blogi tulee olemaan minua itseäni varten ja oman motivaationi ylläpitämiseen, mutta olisi tietysti hienoa mikäli joku tästä saa itselleen kipinän. Olen ollut lähes koko ikäni ylipainoinen, viimeksi olen ollut normaalipainon yläpäässä lukioaikaan ja olen tässä jo useamman vuoden ajan taistellut tätä kertynyttä läskiä vastaan. Painoin vuoden 2009 keväällä n. 115 kiloa josta saman kesän aikana karistin n. 25 kiloa. Niistä kertyi takaisin n. 15 osittain varmaan siksi, että löysin itselleni uuden miesystävän ja kaikkihan tietää miten kivaa on katsoa leffaa oman kullan kanssa ja napostella samalla. Mutta suurin syy oli varmaan se, että karistettuani niin nopeasti niin paljon pidin sitä 90 kilon lukemaa jotenkin normaalina ja riittävänä - olihan se ukkosenikin minut sellaisena hyväksynyt. Ja voi miten sulakalta peilistä näytin alkukesään verrattuna.
Tämän vuoden alusta asti olen tiedostanut että nämä kertyneet kilot eivät ole ok, se ei voi olla normaalia että olen puolentoista vuoden aikana lihonut takaisin lähes 15 kiloa. Asia vaivasi minua pitkään ja yritin epätoivoisesti tehdä asialle jotain - kokeilin jopa niitä pussikeittoja uudelleen millä olin sen 25 kiloa saanut aikoinaan pois, mutta jo niiden pelkkä haju sai minussa aikaan oksennusreaktion. Mietin etteivät ne voi olla tällä kertaa se maaginen avain onneen, vaan nyt on muutoksen lähdettävä omista elämäntavoista ja liikunnasta.
Oli huhtikuun alku kun töissä ruokatunnilla työkaverin kanssa puhuttiin siitä, mitä kaikkea eri ruoat sisältää. Työkaverini oli silloin karppauskuurilla ja itsekin aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä mun täytyy syödä se vaalea hiivasämpylä eikä esimerkiksi sen sijaan vihanneksia tai hedelmiä? Mä jotenkin heräsin silloin, seuraavana päivänä mulla oli eväänä töissä kasvissosekeittoa ja salaattia. Liikuntaa olin harrastanut aktiivisemmin jo alkuvuodesta, mutta nyt pyrin lisäämään sitä ja vóila - vaaka näytti viikon päästä yli 1,5 kiloa vähemmän.
Ostin KG lehden josta sain lisää intoa, vaikka mieltä painoikin se että "olinhan jo kerran nämä kilot laihduttanut", päätin kuitenkin työntää sen mielestäni ja jatkaa samalla linjalla. Vaikkakin se sama ajatus kummitteli mielessä kokoajan, vaaka näytti tänään 91,6 kiloa - olen saavuttanut sen maagisen hyvänolon painon joka vuonna 2009 minulle kelpasi. Hassua sinänsä, sillä nyt en mielestäni näytä juuri yhtään erilaisemmalta kuin huhtikuussa. Olen seuraillut telkkarista Biggest Loser-sarjaa ja tahdon samaa kuin kilpailijat siinä sarjassa. Tahdon laihtua vielä ainakin sen päälle 20 kiloa. Alku on tietysti ollut mallikasta ja intoakin minulla riittää - nythän ne jännät ajat alkaa kun pääsen pudottamaan "uusia kiloja". Tästä ajoin siis kirjoittaa, omista tuntemuksistani ja olostani, metodeistani ja "aseistani". Tavoitteeni olisi jouluun mennessä painaa n. 70 kiloa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)