No sitten perjantain jälkeen iski aika kova kurkkukipu joka onkin estäny tähän asti suuremman liikunnan.. kahvis jäi väliin eilen :< Noh, tänään oli kuitenkin tapaaminen meidän ryhmän kanssa, paino näytti TANITAlla 84,4 kg eli vähän mitä uumoilinkin. Kahden viikon takaiseen siis (ilta)paino on tipahtanut kaksi kiloa ja tästä 1,7 kg rasvaa \,,/
Vielä reilut nelisen kiloa niin olisin virallisesti siinä välitavoitteessa, mulle kyllä riittää jos aamupaino on siinä 80 kilossa ennen jouluaattoa. Täytyy sanoa että oon kyllä tyytyväinen tähän edistykseen ja siihen mitä oon tähän mennessä saavuttanu. Fiilis on hyvä, eteenpäin mennään ja viikkoja jää taakse hirveää vauhtia. Kohta se joulukin on..
Tip tap, tipe tipe tip tap.
tiistai 29. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Voi polvi minkä teit
Eilen olin kahvakuulajumpassa ja kun kyykkyjä alettiin tekemään tunsin vasemmassa polvessa sellasen naksahduksen ja polven päältä alkoi kiristämään kun yritin kyykkyyn mennä. Sitä liikettä en voinut jatkaa mutta muita liikkeitä se ei haitannut.. onneksi. Tuohan juontaa sieltä kun toukokuussa zumbatunnilla astuin samaisella jalalla vinoon (polvi ja jalkaterä eri suuntiin) ja silloin se poksahti ihan kunnolla. Silloin ei tuntenut kipua tai mitään joten jatkoin sen tunnin loppuun... kun se oli ohi ja lähdin pukukopeille huomasin että se ei ollut hyvä idea. En voinut laskea painoa ollenkaan vasemmalle jalalle sen jälkeen about kahteen viikkoon. Menin eirkoislääkärille joka totesi että oli hyvin vähästä kiinni ettei olisi polvilumpio lähtenyt sijoiltaan. Ja samalla kuulin että mulla on suhteellisen löysät nivelet ja pitäisi vahvistaa näitä suuria jalkojen lihaksia jottei se menisi paikoiltaan helposti. Sen jälkeen olen käyttänyt salilla ja oikeastaan kaikessa liikunnassa sellaista polvitukea.
Toi koipi ei viimeseen kuukauteen ole oireillu ollenkaan ja rohkenin sitten jättää sen polvituen pois muutamia kertoja. Sekään ei ollut hyvä idea. Pari päivää sitten aloin tuntemaan sellaista pientä tinnitystä tossa polven päällä (eli tunsin että se on rasittunut) joten eilen oli taas se polvituki vaikka siitä huolimatta se naksahti. Humm. Pitää nyt pitää vähän matalammalla rasituksella tota jalkaa ettei se mee yhtä pahasti ku sillon kesällä. Se kyllä pilais tän mun hyvän liikunta draivin ihan kokonaan.
Oma vaaka näytti tänä aamuna menkoista huolimatta 83,5 kiloa :> Siihen viime perjantaiseen pikkujoulupöhöön nähden siis -2,6 kiloa. Wohoo! Enää 3,5 kiloa siihen mun välitavoitteeseen, saa nähdä mitä se Tanita sanoo sitten tiistaina.
Limpparia en oo juonut, vissyä jonkin verran mutta enimmäkseen teetä ja vettä. Olen huomannut huomattavia eroja mun tilin tyhjenemistahdissa O.o 1 kuppi teetä maksaa 0,7 euroa ja limukka 1,6 euroa. you can do the math. Päivittäin koulussa ostan 1-2 kupillista rooibos spice:a ja siihen tilkkasen maitoa, hitto et on hyvää teetä se. Limua saatoin ostaa 2-3 pullollista päivän aikana helpostikkin.
Mitäs muuta, kissa on lopettanut puklailun ja makaa tyytyväisenä miesystävän läppärin päällä tällä hetkellä. Sillon kun käytin omaa läppäriä vielä niin toi saatto kesken kaiken kävellä sen läppäimistön päältä, kerran se sit käveli siitä silleen että en enää päässy windowsin kautta kirjautumaan hotmailin sähköpostiin.. :---D siinä on selkeesti datailijan vikaa.
Jospa tänään jaksais mennä vaikka tekee sellasen rennon(niin varmaan) treenin tohon salille. Venytellä pitäis ainakin.
Toi koipi ei viimeseen kuukauteen ole oireillu ollenkaan ja rohkenin sitten jättää sen polvituen pois muutamia kertoja. Sekään ei ollut hyvä idea. Pari päivää sitten aloin tuntemaan sellaista pientä tinnitystä tossa polven päällä (eli tunsin että se on rasittunut) joten eilen oli taas se polvituki vaikka siitä huolimatta se naksahti. Humm. Pitää nyt pitää vähän matalammalla rasituksella tota jalkaa ettei se mee yhtä pahasti ku sillon kesällä. Se kyllä pilais tän mun hyvän liikunta draivin ihan kokonaan.
Oma vaaka näytti tänä aamuna menkoista huolimatta 83,5 kiloa :> Siihen viime perjantaiseen pikkujoulupöhöön nähden siis -2,6 kiloa. Wohoo! Enää 3,5 kiloa siihen mun välitavoitteeseen, saa nähdä mitä se Tanita sanoo sitten tiistaina.
Limpparia en oo juonut, vissyä jonkin verran mutta enimmäkseen teetä ja vettä. Olen huomannut huomattavia eroja mun tilin tyhjenemistahdissa O.o 1 kuppi teetä maksaa 0,7 euroa ja limukka 1,6 euroa. you can do the math. Päivittäin koulussa ostan 1-2 kupillista rooibos spice:a ja siihen tilkkasen maitoa, hitto et on hyvää teetä se. Limua saatoin ostaa 2-3 pullollista päivän aikana helpostikkin.
Mitäs muuta, kissa on lopettanut puklailun ja makaa tyytyväisenä miesystävän läppärin päällä tällä hetkellä. Sillon kun käytin omaa läppäriä vielä niin toi saatto kesken kaiken kävellä sen läppäimistön päältä, kerran se sit käveli siitä silleen että en enää päässy windowsin kautta kirjautumaan hotmailin sähköpostiin.. :---D siinä on selkeesti datailijan vikaa.
Jospa tänään jaksais mennä vaikka tekee sellasen rennon(niin varmaan) treenin tohon salille. Venytellä pitäis ainakin.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vahva
Katsoessani peiliin mä näin 30 kiloa laihemman naisen kuin keväällä 2009. Mä näin sen varmaan ekaa kertaa, tunsin jopa. Ehkä erilaista tässä oli että mä oikeasti tunsin sen.
Vaikka aikaa on kulunut ja olen ehtinyt tänäkin aikana jo kerran nytkähtää väärään suuntaan, mä en ikinä unohda sitä oloa mikä mulla silloin oli. Inhosin peilejä ja valokuvia - niitä musta ei juurikaan ole siltä ajalta. Pelkkiä kasvokuvia joissa olen yrittänyt löytää sen täydellisen kuvakulman ettei kaksoisleuka näkyisi. Joka ikisen suupalan kohdalla mietin että ei pitäisi, tämä on väärin. Vaatteet eivät istuneet, käytin vaatteita jotka olivat viruneet tarpeeksi suuriksi tai olivat sattumalta löytyneet kaupasta. Vihasin vaateostoksia enemmän kuin niitä valokuvia - varsinkin kun tuntui, että joka kerta oli ostettava suuremmat housut. Syytin vaateliikkeitä siitä, että mallit pienenevät jatkuvasti eikä mitään kivaa löytynyt. Nimenomaan, mitään mitä olisin tahtonut laittaa päälleni.
Kuluneen kevään lopussa kun olin siis laihtunut siitä lihomastani 105 kilosta noin 7 pois menin haloselle, tarkoituksenani ostaa Levikset. Ensikertaa. Langanlaiha myyjä tuli kyselemään mitä olisin vailla kun yritin tutkailla housujen kokoja - tuumakoot ovat marsista. Siinä sitten katseltiin ja muutama malli löytyi jotka vastasivat kokoa 44/46 (silloiset housuni olivat kokoa 46). Yritin kiskoa niitä jalkaani mutta molemmat tarttuivat perseen kohdalta kiinni. Minua suoraan sanottuna hävetti palauttaa ne housut sinne hyllyyn. Sinne ne jäivät, mutta sillon päätin että vittu mä vielä ostan ne Levikset - monta kokoa pienempänä.
Siitä päivästä olen laihtunut lisää 12 kiloa. Kaikkinensa noin 20 kiloa viime huhtikuusta. Leviksiä en ole käynyt sovittamassa, vaan jätän sen hetken sitten sille päivälle kun vaaka näyttää 70 kiloa. Tavoitepainoni. Siinä painossa olisin nykyisellä lihasmassallani kuulemma samoissa rasvaprosenteissa kuin missit keskimäärin. Vaikea uskoa, uskoo ken näkee. Karistettavaa olisi vielä 15 kiloa. Helppo nakki? Ongelma on, että pelkään ja odotan sitä että ne kuuluisat vaikeat kilot tulee vastaan. Housuni, jotka ovat kokoa 44 roikkuvat jalassa. Yhdet 44 koon pökät heitin liian isojen vaatteiden joukossa ullakolle, sieltä ne todennäköisesti jatkavat matkaansa kirppikselle tai lähetystorille.
En tunnista itseäni enää samaksi ihmiseksi kuin vuonna 2009. En ulkonäöltäni enkä luonteeltani. Tämä kaikki mitä silloin koin ja sen jälkeen, on ollut niin "muokkaavaa". Tänään salilta tullessani mietin, että vaikka ei ollut fiilistä lähteä sinne (ei siis yhtään), lähdin silti ja tein vielä todella hyvän treenin. Sykemittari näytti kulutettuja kaloreita liki tuhat. Entinen minä ei olisi lähtenyt, tekosyy olisi löytynyt ihan varmasti. Tihkuttihan tuolla 600 metrin matkalla räntää.
Olen niin onnellinen siitä päivästä kun aloin uskomaan itseeni ja siihen, että minä pystyn tähän :)
Vaikka aikaa on kulunut ja olen ehtinyt tänäkin aikana jo kerran nytkähtää väärään suuntaan, mä en ikinä unohda sitä oloa mikä mulla silloin oli. Inhosin peilejä ja valokuvia - niitä musta ei juurikaan ole siltä ajalta. Pelkkiä kasvokuvia joissa olen yrittänyt löytää sen täydellisen kuvakulman ettei kaksoisleuka näkyisi. Joka ikisen suupalan kohdalla mietin että ei pitäisi, tämä on väärin. Vaatteet eivät istuneet, käytin vaatteita jotka olivat viruneet tarpeeksi suuriksi tai olivat sattumalta löytyneet kaupasta. Vihasin vaateostoksia enemmän kuin niitä valokuvia - varsinkin kun tuntui, että joka kerta oli ostettava suuremmat housut. Syytin vaateliikkeitä siitä, että mallit pienenevät jatkuvasti eikä mitään kivaa löytynyt. Nimenomaan, mitään mitä olisin tahtonut laittaa päälleni.
Kuluneen kevään lopussa kun olin siis laihtunut siitä lihomastani 105 kilosta noin 7 pois menin haloselle, tarkoituksenani ostaa Levikset. Ensikertaa. Langanlaiha myyjä tuli kyselemään mitä olisin vailla kun yritin tutkailla housujen kokoja - tuumakoot ovat marsista. Siinä sitten katseltiin ja muutama malli löytyi jotka vastasivat kokoa 44/46 (silloiset housuni olivat kokoa 46). Yritin kiskoa niitä jalkaani mutta molemmat tarttuivat perseen kohdalta kiinni. Minua suoraan sanottuna hävetti palauttaa ne housut sinne hyllyyn. Sinne ne jäivät, mutta sillon päätin että vittu mä vielä ostan ne Levikset - monta kokoa pienempänä.
Siitä päivästä olen laihtunut lisää 12 kiloa. Kaikkinensa noin 20 kiloa viime huhtikuusta. Leviksiä en ole käynyt sovittamassa, vaan jätän sen hetken sitten sille päivälle kun vaaka näyttää 70 kiloa. Tavoitepainoni. Siinä painossa olisin nykyisellä lihasmassallani kuulemma samoissa rasvaprosenteissa kuin missit keskimäärin. Vaikea uskoa, uskoo ken näkee. Karistettavaa olisi vielä 15 kiloa. Helppo nakki? Ongelma on, että pelkään ja odotan sitä että ne kuuluisat vaikeat kilot tulee vastaan. Housuni, jotka ovat kokoa 44 roikkuvat jalassa. Yhdet 44 koon pökät heitin liian isojen vaatteiden joukossa ullakolle, sieltä ne todennäköisesti jatkavat matkaansa kirppikselle tai lähetystorille.
En tunnista itseäni enää samaksi ihmiseksi kuin vuonna 2009. En ulkonäöltäni enkä luonteeltani. Tämä kaikki mitä silloin koin ja sen jälkeen, on ollut niin "muokkaavaa". Tänään salilta tullessani mietin, että vaikka ei ollut fiilistä lähteä sinne (ei siis yhtään), lähdin silti ja tein vielä todella hyvän treenin. Sykemittari näytti kulutettuja kaloreita liki tuhat. Entinen minä ei olisi lähtenyt, tekosyy olisi löytynyt ihan varmasti. Tihkuttihan tuolla 600 metrin matkalla räntää.
Olen niin onnellinen siitä päivästä kun aloin uskomaan itseeni ja siihen, että minä pystyn tähän :)
tiistai 22. marraskuuta 2011
Tiistain pienet ihmeet
No voi että, nyt on tullut tasan viikko siitä etten ole juonut pepsi maxia..! Härregod. Tuntuu niin ihmeelliseltä kun en oikeastaan edes kaipaa sitä tai muista asiaa niinkään :--D Teetä on mennyt hieman enemmän, 2-3 kupillista päivässä, mutta se ei onneksi ole pahasta. Koulussakin keksin millä voin pepsin korvata.. sieltä saa aika maukasta rooibos teetä :> ja tietty vesipullo kulkee muutenkin matkassa.
Tänään olen ollut normaalia ahkerampi. Sain muutamia aika vaivaavia koulutehtäviä päätökseen ja aloittelin yhtä harjoitustyötä.. siinä sitten huomasin että enää ei siitäkään puutu kovin paljoa. Vielä olisi kyllä tälle jaksolle ihan riittämiin sitä stressin aihetta. Oparikin pitäisi aloittaa.. kai sit viimestään joululomalla sen kimppuun.
Tein itelle tänään jauhelihakeittoa ilman perunaa.. (1l vettä, 2 kasvisliemikuutiota, pussi pakastevihanneksia, jauhelihaa ja valkosipulia), oli namnam. Ukko sai lasagnettee.
Illalla käytiin vielä reippaan muotoisella n. 40 min kävelyllä josta sai ihan kivaa virtaa loppuillaksi ja toivottavasti huomisellekkin. Huomenna olis tarkotus mennä salille tekemähän intervalleja taas ja jatkaa noita harkkatöitä. Koulu on kyllä välillä niin pain in the arse.
Jospa sitä menis nukkumaan kohtapuolin että jaksais taas herätä kuuden jälkeen nuokkumaan junaan.. :D
Tänään olen ollut normaalia ahkerampi. Sain muutamia aika vaivaavia koulutehtäviä päätökseen ja aloittelin yhtä harjoitustyötä.. siinä sitten huomasin että enää ei siitäkään puutu kovin paljoa. Vielä olisi kyllä tälle jaksolle ihan riittämiin sitä stressin aihetta. Oparikin pitäisi aloittaa.. kai sit viimestään joululomalla sen kimppuun.
Tein itelle tänään jauhelihakeittoa ilman perunaa.. (1l vettä, 2 kasvisliemikuutiota, pussi pakastevihanneksia, jauhelihaa ja valkosipulia), oli namnam. Ukko sai lasagnettee.
Illalla käytiin vielä reippaan muotoisella n. 40 min kävelyllä josta sai ihan kivaa virtaa loppuillaksi ja toivottavasti huomisellekkin. Huomenna olis tarkotus mennä salille tekemähän intervalleja taas ja jatkaa noita harkkatöitä. Koulu on kyllä välillä niin pain in the arse.
Jospa sitä menis nukkumaan kohtapuolin että jaksais taas herätä kuuden jälkeen nuokkumaan junaan.. :D
maanantai 21. marraskuuta 2011
Uusi viikko, uudet kujeet
Aamulla taisin saada maitorahkasta aikamoiset lataukset kun juoksin juna-asemalle, meiltä on matkaa sinne noin kilometri. Syynä oli kyllä kiire mutta ajatus odottaa seuraavaa ei oikein napannut.
Tein 2/2 minuuttisia intervalleja salilla nopeuksilla 6,5/11 km/h noin 20 minsaa ennen kahvista, vedin banaanin huiviin ja otin kuulat viereen. Siinä sitten kun alotettiin reeni niin tuntui että ei pysty, ei vaan pysty.. Kädet oli perjantaisesta vielä ihan jumissa :<
Kotona odotti sauna ja kissan puklut.. tuotiin sille eilen kissanheinäpuska anoppilasta niin tämä mutusteli sitä tietty onneissaan (vissiin liikaa) ja on tämän päivän sitten oksennellut heinää. Ehanaa.
Iltapalaksi nautiskelin teetä hunajalla ja pari karppileipäviipaletta juuston ja kurkun kera, namnam. Lisää tekisi mieli muttei ole nälkä. Koomista.
Vähän jänskittää mitä se vaaka näyttää tämän viikon jälkeen, välissä ei vaa'alle viitsi mennä kun pitäisi hilloviikot alkaa. Näyttää se käyrä noissa omissa excel taulukoissa aika kivalta, hihi :--)
Positiivisin ajatuksin tähän viikkoon!
Tein 2/2 minuuttisia intervalleja salilla nopeuksilla 6,5/11 km/h noin 20 minsaa ennen kahvista, vedin banaanin huiviin ja otin kuulat viereen. Siinä sitten kun alotettiin reeni niin tuntui että ei pysty, ei vaan pysty.. Kädet oli perjantaisesta vielä ihan jumissa :<
Kotona odotti sauna ja kissan puklut.. tuotiin sille eilen kissanheinäpuska anoppilasta niin tämä mutusteli sitä tietty onneissaan (vissiin liikaa) ja on tämän päivän sitten oksennellut heinää. Ehanaa.
Iltapalaksi nautiskelin teetä hunajalla ja pari karppileipäviipaletta juuston ja kurkun kera, namnam. Lisää tekisi mieli muttei ole nälkä. Koomista.
Vähän jänskittää mitä se vaaka näyttää tämän viikon jälkeen, välissä ei vaa'alle viitsi mennä kun pitäisi hilloviikot alkaa. Näyttää se käyrä noissa omissa excel taulukoissa aika kivalta, hihi :--)
Positiivisin ajatuksin tähän viikkoon!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Laihduttajan ruokakulttuuri
Se on niin pirun hankala muuttaa vanhoja ajattelumalleja. Olen noudattanut sitä vähähiilihydraattista ruokavaliota ja koska en saa energiaa niinkään niistä hiilareista, olisi sen energian tultava rasvasta.. ja voi kun meille on muksusta asti opetettu että liika rasva on pahasta, niin vaikka söin kermavaahtoa (jonka voi hiilareiltaan rinnastaa maitoon), tuntuu että maailma kaatuu. Olen tehnyt myös ns. munakaspitsoja joihin tulee jauhelihaa, kinkkua (pekonia myös..), juustoa, tomaattia, aurajuustoa jne.. pohjana vetelee kananmuna johon yhtä munaa kohden sekoitetaan yksi rkl kermaa. Vaikea edellisen perusteella kuvitella että laihdutan.
Samoin kun kokeilin sitä karppileipää, tuntuu "ihan yhtä pahalta" kuin söisi ns. perinteistä leipää. Se on kuitenkin leipää vaikka yhtä viipaletta kohti on 12 gramman sijaan 3 grammaa hiilihydraatteja. En osaa laskea irti täysin ajattelumallista, jonka mukaan minun ei tarvitsis seurata kaloreita vaan vain sitä hiilareiden saldoa. Rinnastan nämä kaksi toisiinsa. Mielessäni pyörii aina se, miten paljon tässä syömässäni ruuassa on niitä kaloreita ja miten paljon hiilareita, siksi en uskalla ja viitsi niin paljon kokeilla uusia ruokalajeja vielä, vaan vetelen aikalailla samaa sapuskaa päivittäin.
Aamu alkaa yleensä maitorahkalla ja marjoilla. Maustan rahkan hermesetaksella ja marjojen sijaan/lisänä käytän myös chia siemeniä, ne auttavat vatsan toiminnassa ja niillä on paljon muitakin hyviä vaikutuksia. Aamulla otan myös pilleripankista huiviin möllerin tuplia, monivitamiinipillerin ja vihreä-tee tabletin.
Jos on koulupäivä, päivisin syön xtran ateriapatukan surkean kouluruuan tasosta johtuen, välipalana olen pitänyt kourallisen verran esim. saksanpähkinöitä. Mikäli on työpäivä, mukana kulkee salaatti joka sisältää proteiinin lähteen (kana, kala jne). Kanasalaatin kanssa ihan must juttu on aurajuusto <3
Kun tulen kotiin syön vähän vaihtelevasti joko xtran patukan, jonkin salaatin tai marjasmoothien. Riippuu päivästä.
Iltapala on aika vakiintunut kopio aamiaisesta..
Vettä litkin päivän mukaan aika paljon.. en ole koskaan tarkasti laskenut mutta yli kolme litraa uskoisin menevän helposti. Vissyä olen myös juonut.
Niinä päivinä kuin menen kahvakuulailemaan, syön max. 30 minuuttia ennen treeniä banaanin. Naureskelenkin itsekseni että taas mentiin banaanin voimin.. lihastreeniä tehdessä ns. hiilarimättö ennen treeniä on aika pakollinen, lihakset ei muuten yksinkertaisesti toimi eikä treeniin saa voimaa samalla tavalla.
Mikäli reseptit kiinnostaa, niin marjasmoothieseen laitan 0,5dl maitoa, 2,5dl (1 prk) maitorahkaa, 100g vadelmia tai mansikoita, makeutusta sekä monesti lisäilen pellavanrouhesiemeniä tai chia siemeniä joukkoon.. koko helahoito blenderiin ja 15 sekunnin päästä on maukas smoothie kasassa.
Käytän mansikoita aika harvoin smoothiessa koska mansikoiden hh pitoisuus on paljon korkeampi kuin vadelmien. Pelkkää rahkaa syödessä saatan käyttää mansikoitakin.
Olen kokeillut karppiohjein tehtyä minestronekeittoa ja juuri tuota munakaspitsaa.. samoin muutamia muitakin reseptejä. Minestronekeitosta tuli sikahyvää ja sitä voisi useamminkin kyllä tehdä.
Hurr. Jos ensi viikolla koittaisi tehdä jotain uutta ruokaa kun noissa kirjoissa on kuitenkin yli 500 sivua ohjeita.. :--D
Samoin kun kokeilin sitä karppileipää, tuntuu "ihan yhtä pahalta" kuin söisi ns. perinteistä leipää. Se on kuitenkin leipää vaikka yhtä viipaletta kohti on 12 gramman sijaan 3 grammaa hiilihydraatteja. En osaa laskea irti täysin ajattelumallista, jonka mukaan minun ei tarvitsis seurata kaloreita vaan vain sitä hiilareiden saldoa. Rinnastan nämä kaksi toisiinsa. Mielessäni pyörii aina se, miten paljon tässä syömässäni ruuassa on niitä kaloreita ja miten paljon hiilareita, siksi en uskalla ja viitsi niin paljon kokeilla uusia ruokalajeja vielä, vaan vetelen aikalailla samaa sapuskaa päivittäin.
Aamu alkaa yleensä maitorahkalla ja marjoilla. Maustan rahkan hermesetaksella ja marjojen sijaan/lisänä käytän myös chia siemeniä, ne auttavat vatsan toiminnassa ja niillä on paljon muitakin hyviä vaikutuksia. Aamulla otan myös pilleripankista huiviin möllerin tuplia, monivitamiinipillerin ja vihreä-tee tabletin.
Jos on koulupäivä, päivisin syön xtran ateriapatukan surkean kouluruuan tasosta johtuen, välipalana olen pitänyt kourallisen verran esim. saksanpähkinöitä. Mikäli on työpäivä, mukana kulkee salaatti joka sisältää proteiinin lähteen (kana, kala jne). Kanasalaatin kanssa ihan must juttu on aurajuusto <3
Kun tulen kotiin syön vähän vaihtelevasti joko xtran patukan, jonkin salaatin tai marjasmoothien. Riippuu päivästä.
Iltapala on aika vakiintunut kopio aamiaisesta..
Vettä litkin päivän mukaan aika paljon.. en ole koskaan tarkasti laskenut mutta yli kolme litraa uskoisin menevän helposti. Vissyä olen myös juonut.
Niinä päivinä kuin menen kahvakuulailemaan, syön max. 30 minuuttia ennen treeniä banaanin. Naureskelenkin itsekseni että taas mentiin banaanin voimin.. lihastreeniä tehdessä ns. hiilarimättö ennen treeniä on aika pakollinen, lihakset ei muuten yksinkertaisesti toimi eikä treeniin saa voimaa samalla tavalla.
Mikäli reseptit kiinnostaa, niin marjasmoothieseen laitan 0,5dl maitoa, 2,5dl (1 prk) maitorahkaa, 100g vadelmia tai mansikoita, makeutusta sekä monesti lisäilen pellavanrouhesiemeniä tai chia siemeniä joukkoon.. koko helahoito blenderiin ja 15 sekunnin päästä on maukas smoothie kasassa.
Käytän mansikoita aika harvoin smoothiessa koska mansikoiden hh pitoisuus on paljon korkeampi kuin vadelmien. Pelkkää rahkaa syödessä saatan käyttää mansikoitakin.
Olen kokeillut karppiohjein tehtyä minestronekeittoa ja juuri tuota munakaspitsaa.. samoin muutamia muitakin reseptejä. Minestronekeitosta tuli sikahyvää ja sitä voisi useamminkin kyllä tehdä.
Hurr. Jos ensi viikolla koittaisi tehdä jotain uutta ruokaa kun noissa kirjoissa on kuitenkin yli 500 sivua ohjeita.. :--D
lauantai 19. marraskuuta 2011
Lauantai ja lihasjumi
Eilen tuli otettua kahvakuula-jumpassa se 8 kiloinen kouraan.. tunti poikkesikin tyypillisestä ja tehtiin 4-5 liikkeen sarjoja peräkkäin eikä siinä välissä sitten joutanut kuulaa vaihtamaan kevyempään kun oli käsivarsien liikkeiden vuoro. Lopputunnista oli pakko ottaa se 6 kiloinen käteen.. käsivarret tärisi siihen malliin.
Tänään menin salille tekemään intervalleja 50 minuutiksi ja venyttelemään, huomasin siinä juoksumatolla että kiristää jokapuolelta. Intervalleja tehdessä seurailen sykemittarilla sitä sykkeen lukemaa enkä niinkään sitä, millä nopeudella tai kaltevuudella teen. En edes hengästy alle 130 sykkeen, juostessa se nousee 160-175 välille ja sitäkin jaksaa tehdä ihan mukavasti. Taika kai piilee siinä kun juoksee ja kävelee että muutaman spurtin jälkeen ei sykekään laske turhan alas kävellessäkään. Toisaalta sen lihasjumin tunne on mukava - tulee sellainen olo että on tehnyt jotain. Juostessa ja kävellessäkin huomasin taas että lähtee jumppahousut valumaan jalasta.. eivätkä ole ainoat moiset.
Mulla on ollut mieli matalana muutamat viime päivät eikä nälkä ole juurikaan vaivannut, hyvä kun muistaa syödä. Kaikki tuntuu jotenkin nyt niin raskaalta, stressaan ihan liikaa siitä että pääsenkö siihen asettamaani välitavoitteeseen vai en. Mielessä on käynyt jopa että kokeilisin niitä pusseja, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin alkaa etomaan. Ajattelin että ottaisin omasta vaa'asta kokonaan patterit pois ja odottaisin tunnollisesti sinne puolentoista viikon päähän että pääsisi TANITAlle seisomaan. Varmaan kun ei olisi mahdollisuutta edes käydä vaa'alla niin sitä ei stressaisi siitä sen lukemasta. Päässäni tiedän kuitenkin että kun energiansaantini on miinuksella ja vielä siihen päälle liikun todella paljon, paino tippuu.
Tekisi kamalasti omenoita mieli. Juusto on myös sellainen uudehko himo. Viimeksi kun olin keitoilla (2-v sitten) ja paino tipahti 25 kiloa, multa posahti siinä matkalla sappirakko ja siitä tulee nyt kaksi vuotta kun se leikattiin. Ennen leikkausta en voinut syödä omenoita tai paprikaa yli 3 kuukauteen.. kun sappi oli leikattu ja kykenin kävelemään kauppaan, ostin ison pussillisen omenoita ja vedin ne kaikki samana päivänä. Omomom. Voisin vaikka ensi viikolla mahduttaa muutaman omenan ruokavaliooni.
Tänään menin salille tekemään intervalleja 50 minuutiksi ja venyttelemään, huomasin siinä juoksumatolla että kiristää jokapuolelta. Intervalleja tehdessä seurailen sykemittarilla sitä sykkeen lukemaa enkä niinkään sitä, millä nopeudella tai kaltevuudella teen. En edes hengästy alle 130 sykkeen, juostessa se nousee 160-175 välille ja sitäkin jaksaa tehdä ihan mukavasti. Taika kai piilee siinä kun juoksee ja kävelee että muutaman spurtin jälkeen ei sykekään laske turhan alas kävellessäkään. Toisaalta sen lihasjumin tunne on mukava - tulee sellainen olo että on tehnyt jotain. Juostessa ja kävellessäkin huomasin taas että lähtee jumppahousut valumaan jalasta.. eivätkä ole ainoat moiset.
Mulla on ollut mieli matalana muutamat viime päivät eikä nälkä ole juurikaan vaivannut, hyvä kun muistaa syödä. Kaikki tuntuu jotenkin nyt niin raskaalta, stressaan ihan liikaa siitä että pääsenkö siihen asettamaani välitavoitteeseen vai en. Mielessä on käynyt jopa että kokeilisin niitä pusseja, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin alkaa etomaan. Ajattelin että ottaisin omasta vaa'asta kokonaan patterit pois ja odottaisin tunnollisesti sinne puolentoista viikon päähän että pääsisi TANITAlle seisomaan. Varmaan kun ei olisi mahdollisuutta edes käydä vaa'alla niin sitä ei stressaisi siitä sen lukemasta. Päässäni tiedän kuitenkin että kun energiansaantini on miinuksella ja vielä siihen päälle liikun todella paljon, paino tippuu.
Tekisi kamalasti omenoita mieli. Juusto on myös sellainen uudehko himo. Viimeksi kun olin keitoilla (2-v sitten) ja paino tipahti 25 kiloa, multa posahti siinä matkalla sappirakko ja siitä tulee nyt kaksi vuotta kun se leikattiin. Ennen leikkausta en voinut syödä omenoita tai paprikaa yli 3 kuukauteen.. kun sappi oli leikattu ja kykenin kävelemään kauppaan, ostin ison pussillisen omenoita ja vedin ne kaikki samana päivänä. Omomom. Voisin vaikka ensi viikolla mahduttaa muutaman omenan ruokavaliooni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)