Broken pieces

Viimeset kolme viikkoa meni vähän penkin alle. Joka viikolle oli jotain menoja tai tekosyitä ylensyömiselle. Kaiken huippu oli kun väen vängällä väitin itselleni etten ole laihtunut riittävästi (turhan pieni pudotus) ja saan siis pitää mättöpäivän! JES! ää. Noh, Tanitallahan kaikki kostautu.. kolmen viikon takaseen se näytti eroa -300 grammaa. Viimeisin syöpöttelyilta oli viime perjantaina. En tiedä sitten vaikuttiko se jotenkin siihen erotukseen, kun tänään kävin vaa'alla niin se näytti iloisesti 2,4 kg vähemmän. Tavoite oli pudottaa seuraavaan tapaamiseen mennessä 5 kiloa, josta siis ton mukaan puolet pudotettu.. :---D

Mulla on edessä mielenkiintoset ajat. Kun laihdun 2,5 kg olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (172 cm, 75 kg) sekä samalla tulee kuitattua melko suuri milestone: -40 kg painonpudotus. Ja kuitenkin olisi tarkoitus laihtua siitä vielä lisää ainakin se 5-7 kiloa. Olisin siis kaikkineni laihduttanut lähes saman verran massaa kuin mitä 13 vuotias pikkuveljeni painaa. Tuntuu melko järkyttävältä.

Postauksen nimi on broken pieces. Kyseinen biisi on Apocalyptican tuotantoa ja jotenkin vaan sen tunnelma kuvastaa mun tuntemuksia ja fiiliksiä. Melko hyvä kuvaaja olisi myös Disturbedin Monster. Mua hirvittää ajatella missä olisin jos en olisi sanonut ei enää.

Kahviksessa heiluin tänään 10 kilosen kuulan kanssa! Ihan mahtava fiilis!

Ottakaa rennosti. Niin kisuli tekee. ;)

Bring back the sun to my heart

Huaah! Takana kahvistunti ja puol tuntia juoksemista. Oli meinaa vähän erilainen tunti kun oli sijainen vetämässä.. uskoin jossain vaiheessa kuolevani. No ei sellanen rääkki pahaa tee, hyvää vaihtelua. Mun monet urheiluvaatteet alkaa olemaan turhan suuria.. jokaset housut lähtee valumaan melko ikävästi juostessa ja vyötäröltä ne lörpöttää. Paidat on myös selkeesti suurempia kun mitä joskus. Harmittaa vaan kun ei lempihousut enää istukkaan.. tosin, ehkä ostan uudet lempihousut - pienemmät sellaiset.

Mulle tulee jostain takaraivosta sellanen pelko että en enää laihdu. En ymmärrä sitä. Ehkä se on just sitä kun aina sanotaan että viimeset kilot istuu ja lujaa. Tosin täs olis vielä se kymppi pudotettavaa et ei ihan vikoissa vielä mennä. Olispa jo hoikka! Mielessäni mä jo alan olemaan, rupeen hyväksymään sen, että oikeesti olen pienempi ja huomaan hämmästeleväni sitä että maha ei röllötä tossa edessä kun katsoo varpaisiin. Kummallisista asioista sitä tulee iloiseksi.

Toisaalta huomaan ajattelevani, että ehkä nyt on hyvä. Huomaan sallivani itselleni pieniä myönnytyksiä herkkujen jne suhteen. Viikonloppunakin kun tuli se runebergintorttu ja siideri ja leivät huitastua. Typerää touhua sellainen. Tiesin jo etukäteen ettei se vaalea leipä maistu miltään mutta jostain syystä sitä piti saada. Jospa tästä viikosta tulisi oikeen hyvä viikko.

Yks asia mikä mun mieltä on vaivannut tässä, on tämä rupsahtanut iho. Käsivarret on tosta aika ylhäältä vähän ryppyset jos ihoa pitkin kuljettaa käsiä. Ei se siis normisti ollessa näy. Allit on pienentyneet niin paljon. Mahassa ja reisissä on sama efekti. Normisti ollessa ei huomaa mitään, mutta joissain asennoissa jne saattaa näyttää ryppyjä. Täytyyks tässä lähtee ryppyvoiteitten ostoon? Maha on vielä löysä. Jos olen kontillani maha roikkuu aika rumasti ja juuri se löysä iho menee rumasti ryppyyn. Olen miettinyt että muuttuuko se siitä sitä mukaa kun läskiä palaa enemmän? Voisi kuvitella.. kun lihaksethan siellä on sitten alla (jossain) ;) Ähh, ei pitäisi ajatella tälläsiä asioita kun ei toi miesystäväkään ole niitä huomannut.. mutta välillä sitä heittäytyy niin itsekriittiseksi.

Kaipaisin ehkä jotain uutta boostia että jaksaisi vetästä loppuun saakka!

Maanantaisoturista tuli urheiluholisti.

Äää. Viime keskiviikkona juoksin testikympin.. siis kokeilin kauan menee juosta se 10 kilometriä että sais jonkinlaista pohja-aikaa sitä Naisten kymppiä varten. Aika oli 1h 6min 48sek - tosin tosta sais varmaan puol minsaa vähentää ainakin kun matto teki omiaan kaks kertaa. Mut olen melko tyytyväinen, koko ajan juoksin nopeuksilla 9-9,5 km/h. Muutenkin on alkanut tuntumaan tässä että oikeesti liikunnasta alkaa tulla huume, se koukuttaa! Vapautuuhan siinä liikkuessa mielihyvää - samaa mielihyvän tunnetta tavotellessa ennen söin.

Aamupaino näyttää 78,9 kg. Aika hiljalleen tippunut joulun ja uuden vuoden jäljiltä, mutta tässä on tammikuussa ollut kaikenlaista.. ja melkeen joka viikonloppu olen jonkin verran herkutellut. Eilen söin runebergintortun, join yhden kuivan siiderin ja sit tulikin se hiilarihimo ja piti syyä leipää - 6 palasta :--) Oltiin siis anoppilassa käymässä. Tänään palasin taas tottuneesti ruotuun, tein tuossa juuri hyvää suolasta piirakkaa karppiohjein. Herranjestas kun se on täyttävää! Nyt sitten vedän vähän tiukemmin noiden hiilareiden kanssa jotta lähtis se kilo viikossa ainakin.

Viime tiistaina Tanita näytti 80,5 kg iltasella. Lihasmassaa en ole onnistunut kadottamaan ainakaan sen jälkeen kun xtra-ryhmään liityin ja aloin karppaamaan. Ruokavalio suojelee aika hienosti lihaksia. Tottakai kun on miinuskaloreilla ja kehosta poistuu nestettä, FFM näyttää siihen alun lukemaan monta kiloa vähemmän, mutta esim. uuden vuoden jälkeen kun menin vaa'alle siinä hiilaripöhössä oli nestettä kerääntynyt kroppaan niin paljon että FFM näytti lähes samaa kun viime syksyn alussa. En tiedä kuinka paljon liikunnan merkitys lihasmassan säilymiseen on, mutta uskoisin salitreenin ja juoksemisen säästävän lihaksia koska ne joutuvat kokoajan kehittämään ja ylläpitämään itseään.

Uusilla Asicsen lenkkareilla on kyllä tosi hyvä juosta. En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa mutta mun polvitukikin on jäänyt liian pieneksi - se valahtaa etenkin juostessa, ja tosta reiden päältä saa melkeen nytkin tungettua sisään. Pitäs vissiin ostaa uus.. mutta hitsi kun ne maksaa yli 30 euroa kappale. Ainakin toi mun rehband, joka on siis tosi hyvä ollut. Ostin tossa karhun polvituen mut se on ihan surkea, ommel menee sellasessa paikassa että se menee polvitaipeeseen ryttyyn ja tuntuu tosi inhottavalta. Uudet farkutkin on jo vähän löystyneet, tosin suurelta osin varmaan siksi koska niitä on käyttänyt, mutta on ihanaa kulkea housuissa jotka istuu! Yeh.

Untill I said "no more"

Siitä tulee huhtikuussa nyt sitten kaikkiaan kolme vuotta kun rupesin tosissani painoa pudottamaan. Vasta viime syksynä pääsin alle 90 kilon. Tänä aikana on tuntunut monta kertaa siltä, että tulen aina olemaan lihava enkä tunne oloani yhtä arvokkaaksi kuin pitäisi tuntea. Viimeiset 10 kiloa tuntuvat nyt kuin unelta - onko ne ikinä mussa olleetkaan? Ehkä se on merkki siitä, että laihduttaminen ei tunnu enää laihduttamiselta, siitä on tullut tapa. Mä olen hyvä tavoissa - ne mut siihen 115 kiloon saikin. Tässä olisi vielä se kymppi matkaa. Huhtikuussa tulee myös vuosi siitä kun aloitin tämän viimeisimmän painon pudotus matkani ja lähdin siitä 105 kilosta liikkeelle. Silloin asetin itselleni tavoitteeksi, että olisin päässyt tavoitepainooni ennen uutta vuotta, mutta huomasin tajunneeni, että se oli epärealistinen tavoite, sillä painonpudotuksen ei voi loppujen lopuksi olettaa sattuvan kuin tykin suusta - onhan mulla mennyt vuosia siinäkin että lihoin.

Osaan myös nykyisin ajatella positiivisesti itsestäni ja elämästäni, laihduttamistakin ajattelen positiivisessa valossa, en stressaa sillä tiedän, että kun syön oikein, minä myös laihdun. Sen todisti viime viikko kun ilman liikuntaakin hävisi 1,4 kiloa. Tässä on vielä matkaa.. mutta jos olette lukeneet aikaisempia juttujani tiedätte, että mulla oli yhtenä tavoitteena mahtua mustiin Leviksiin -eikä mihinkään isoimpiin sellaisiin. Noh. Tässä tein kompromissin ja ostin eilen mustat Lee Cooperit kokoa 32' eli vastaten kokoa 40. Eikä vois hymy irrota herkemmin! Housut on siitä kolmen vuoden takaisesta kutistuneet nyt koosta 52 kokoon 40. Not bad.

70's club says welcome!

Ahh! Vihdoin ja viimein! Vaaka näytti tänään 79,4 kiloa! En voisi olla tyytyväisempi, taas lähempänä tavotetta.. olen jo siinä kymmenyksessä josta se mun tavoitepainokin saattas löytyä! :O

Ajattelin ottaa tavoitteeks tässä nyt sen, että kävisin Ruohonjuuresta hakemassa jauhojenkorvikkeita, eli bake pro:ta, mantelijauhoa ja psylliumia ja voisin kokeilla joitain uusia reseptejä. Kaipaan erityisesti piirakan ja pannukakun tyyppisiä ruokia. Anoppi tulee todennäköisesti ensi viikolla kylään ja ajattelin että voisin tehdä karppiohjein kinkkupiirakkaa ja kahvin kanssa tarjottavaksi sitruunamantelikeksejä. Aijai, leipomista on vähän ehkä ikävä!

Jos ens viikolla sais juoksukengätkin jalkaan, olen koko viikon ollut kipeänä ja flunssassa ni on taas urheileminen jäänyt pois.. vaakaa se ei ilmeisesti tunnu haittaavan kun kiloja on viime sunnuntaihin verrattuna karissut 1,4 kg, sitä en tajua että miten. Tänään huomasin kun istuin sohvalla (oltiin kylässä niin olin vähän siistimmissä vaatteissakin) että kädet menee jotenkin kivasti suppuun tohon mahan päälle - kun se maha on aikalailla kadonnut! Tuli ekaa kertaa sohvalla istuessa sellainen hoikka olo.. sellainen olo sais olla joka päivä ja joka hetki. Kyllä tämä pötsi tässä kevään mittaan jättää hyvästit, lopullisesti!

Flunssa päihitti jälleen

Moneskohan kerta tää on tämän talven aikana kun oon flunssassa? Tällä kertaa meinas kuumettakin pukata. Nokka vuotaa nyt kolmatta päivää kun avonaisesta hanasta. Ihanaa! Ja treenaamiset on jääny taas jäihin. Flunssassa täytyy vaan pitää tarkemmin huoli siitä ruokavaliosta, koska flunssa-aikana se on ainoa mikä ratkaisee.

Kävin tänään vaa'alla kotona. Lukema on summittainen koska mulla on menkat ja oon flunssassa. Kotivaaka näytti TASAN 80 kiloa, ei 79,9....... Äääää! 100 grammasta kiinni etten kuulu 7-kerholaisiin, oi hitsi miten mä sinne tahdon! Joulun jälkeiset pöhöt on siis päihitetty, ja sekin että tuli vieraita toissaviikonloppuna kylään ja tuli herkuteltua leffassa. Vielä olis mun matkalla ainakin se 10 kiloa edessä... takana 35. Voiton puolella siis! Ja mikä ihaninta, silloin kun painoi sen yli 90 kiloa, tuntui ettei tää lopu ikinä, että siihen on ikuisuus kun kohtaa tai ylittää sen maaliviivan, mutta nyt.. mähän jo nään sen maaliviivan! Enää "vaan" 10 kiloa. Vaikka ne istuu varmaan tiukassa ja niiden eteen saattaa joutua töitä tekemään enemmän, olen todella iloinen että se mun asettama päivämäärä 1.4.2012 voi hyvinkin olla se päivämäärä kun mä painana sen 70 kiloa. Henkilökohtaisesti mulle riittää että synttäreihini mennessä 16.4.2012 olisin tuossa tavoitepainossa.

Jos ja kun 16.4 painan ainakin sen 70 kiloa voisin sanoa että vietän näitä synttäreitä 35 kiloa kevyempänä verrattuna edellisvuoteen! Vuodet, kuukaudet, viikot ja varsinkin päivät kuluu niin nopeasti ohitse, että päätöksen muutoksesta voi tehdä ja päättää elää vain päivä ja viikko kerrallaan kunnes on omassa maalissaan. Itse päätin tuolloin että en voi keksiä enää tekosyitä, liikunnalle aijan järjestäminen tuli ensimmäisenä - sille oli löydettävä aikaa. Hyvinpä olen pärjännyt vaikka tuolloin tuntu että ei ehdi liikkumaan. Ruokavaliotani lähdin muuttamaan ja laihdutin ennen xtra-ryhmään liittymistä omin nokkineni noin 10 kiloa entisten painonvartijoiden vihkoillani. Kesä oli todella vaikeaa aikaa lomien ja muiden kesäisten kiusauksien takia (jäätelö, terassit jne), joten kesä meni aikalailla tasapainoillessa.

Kävin eilen hierojalla (flunssassa juu), joka totesi että mulla on todella paljon lihasta jaloissa... eihän siinä voinut kuin hymyillä! Kun se sanoi, että joillakin asiakkailla kädet uppoaa melkein luuhun saakka.. nice.

Tästä on hyvä jatkaa. Tää kevät on oikea päätösten kevät kun on valmistuminenkin tässä edessä.

"Your just a former regret of mine" - disturbed

Maanantaisoturi

Noni. Mä tein sen - ilmottauduin nimittäin Naisten Kympille ja nyt se on juostava kun sinne on ilmottauduttu. Niin ja tilasin sen juoksupaidankin kokoa 36. Pitäisi saada siis 10 cm vyötäröltä pois ennen tätä kohtalokasta neljäsosa maratonia. Ostinpa myös ihan juoksulenkkarit etten riko näitä jalkojani kun alan nyt enemmän sitä juoksemista tekemään.

Plaani olis tällänen:
-Maanantaina: 30 minuutin juoksu + kahvakuulajumppa
-Keskiviikko: 1-1,5 tunnin intervalli 10 minuuttia juosten, 5 kävellen
-Perjantai: 30 minuutin juoksu + kahvakuulajumppa
-Lauantai tai sunnuntai: Tunnin juoksu

Tarkoituksena olisi tehdä puolituntisesta lasten leikkiä ja kasvattaa siis sitä sietokykyä lisää. Kun tätä on noudattanut jonkin aikaa täytyy alkaa käyttämään matosta enemmän kaltevuuksia ja lisätä nopeutta. Ja tehdä sitten siitä helppoa. Kun kelit sallii, siirryn ulos juoksemaan.

Hassua tässä on se, että tuo tavoite on täysin saavutettavissa.

Kaikkein eniten odotan sitä, että pääsisi näistä "joulukiloista" eroon. Vihreää teetä on kulunut aika lailla ja oma vaaka näyttikin että ne nesteet olisi jo lähteneet. Odotan innokkaasti että se vaakalukema alkaisi 7:lla!!! Ärr. Tämänpäiväsestä kahvistunnista sain niin paljon energiaa että odotan vain milloin pääsisi taas salille ja saamaan sen hien pintaan.

"Mikään ei maistu niin hyvältä kuin hoikkuus tuntuu"